Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Tietoa follikulaarisesta lymfoomasta

Heippa hej
Jaaha sinä olet nyt tässä vaiheessa. Voi että on rankkaa. Välillä enemmän välillä vähemmän. Minä taidan olla aikalailla samankaltaista lymfoomaa sairastava. Minulla todettiin sairaus kesällä vuonna 2009. Follikulaarinen lymfooma, gradus 2. Katsotaan vielä mikä levinneisyysaste sinulla on. Minulla oli IV asteen levinneisyys. Luuytimestä löytyi hyvin niukka noin 1% infiltraatio mutta olipa kuitenkin joten levinneisyysaste oli mikä oli. Minulla ei juurikaan ollut oireita (väsymystä oli ja yöhikoilua aikalaillakin vissiin vaikka laitoin sen vaihdevuosioireiden piikkiin) en hikoile enää. Kaulan suurentuneesta imusolmukkeesta tauti löytyi koepalan oton jälkeen. Sitten seurattiin tautia 2½ vuotta. Töissä olin ja elin normaalia elämää. Kontrollit oli välillä neljän, välillä kuuden kuukauden välein. Sitten viime vuoden joulukuussa 2011 alkoi mulla ischiastapainen oireilu joka säteili kovasti oikeaan jälkapohjaan saakka eikä tahtonut hellittää. Oli mulla siinä sitten onneksi syöpälääkärin kontrolli ja ohimennen mainitsin vaivasta. Kaksi viikkoa odoteltiin ja sitten kuvattiin ja siellähän sitten oli jossain selkärangan ympärillä rykelmä suurentuneita imusolmukkeita ja hoidot päätettiin aloittaa. 8.2.2012 sain ensimmäisen hoitoni R-CHOP oli hoitoni ja kuusi kertaa kolmen viikon välein annettiin. Myös minulla paino nousi ja karvat lähti mutta aika hyvin minäkin loppujen lopuksi selvisin. En ollut töissä ja minulle se oli hyvä ratkaisu. Sai levätä kun sitä tarvitsi ja ulkoilla kun jaksoi. Raitis ilma teki niin hyvää sekä mielelle että kunnolle. Toukokuun lopulla oli mulla viimeinen sytohoito ja elokuussa aloitin työt. Nyt saan sitten vielä ylläpitohoitona kahden vuoden ajan joka toinen kuukausi Rituksimabia tippana. Siitä ei tule juurikaan minkäänlaisia sivuoireita. Melkein vois sanoa että ilo saada tätä verrattuna sytoihin. Kun vielä kuvittelee ja luulee että tulee huono ole jälkeenpäin eikä sitä sitten tulekaan niin jippii mikä kiitollisuuden tunne. Kirjoitan ja vastailen ihan ilomielin joko yksityisesti tai tässä. Täytän piakkoin 53 v joten aikalailla samanikäisenä sairstuin kuin sinä. Tältä palstalta minä olen löytänyt parhaan mahdollisen vertaistuen. Kyllä sinä tästä selviät.
t. Marsu
marsu | 5.2.2013 klo 09:01:44