Re: Jaksaako ja kuinka pitkään?

Voi te kaikki ihanaiset ihmiset! Kiitos, kiitos ja kiitos! Se epätoivo joskus valtaa, ei voi minkään, mutta sitkeys ja suomalainen sisu on vielä tallella.Eletään päivä kerrallaan ja nautitaan pienistä iloista sekä toivotaan, että jotain hyvää tästäkin seuraa.Minäkin toivon että nuoreni saan aikuiseksi ja ensimmäisen lapsen lapsen ensi askeleet näkisin ja vähän enemmänkin. Kiitän siitä, että lähelläni on niin ihania ihmisiä mitkä jaksavat tukea ja kannustaa niin ylämäkeen kun alamäkeenkin asti. Kiitän myös siitä, että voin jakaa näitä tunteita teidän kanssasisarien ja veljien kanssa. Ollaan sitkeitä ja kestetään ja kun aika on me tiedämme sen ja olemme kaiketi sen valmiita hyväksymään. Teille tsemppiä ja voimia tuleviin hoitoihin olkoonkin ne tabumuotoisia tai kanyylillä annettavia...sama se sillä samassa veneessä keinutaan kuitenkin.