Re: Jaksaako ja kuinka pitkään?

Kun te muut olette veneessä, niin minä vissiin rannalla, sillä meillä mieheni on se veneessäolija. Ruokatorven levyepiteelisyöpä, jota ei voitu leikata. Yli kahden vuoden sairastamisen jälkeen on tultu nyt siihen vaiheeseen, että sytohoidot lopetetaan.

Kun tuossa mainittiin läheiset...siis se, jos he vaikka ajattelevat, ettei potilas halua parantua tai saada lisäaikaa. Se kolahti ja kovaa, sillä viime viikolla meillä käytiin tämä keskustelu. Ehdotin esim. että ottaisin yhteyttä Docratekseen ja jotain muutakin siinä sivuttiin. Mieheni istui vastapäätä minua ja sanoi, että kukaan ei varmaan pysty tajuamaan sitä uupumusta, minkä vallassa hän on ollut koko nämä kaksi vuotta. Toivo, pettymys, kivut, sytojen sivuvaikutukset...ja taustalla tieto, ettei kuitenkaan parane. Pelko, luopuminen, ikävä. Silloin vihdoin ymmärsin, että hän ei halua eikä jaksa taistella lisäaikaa, vaan minähän siinä pelkään ja suren hänen menettämistään.

Nyt odotamme aikaa palliatiivisen yksikön lääkärille loppukuusta. Siellä varmaan selviää paljon siitä, mitä on odotettavissa ja miten ja missä asiat hoituvat. Niin hullulta kuin se saattaa kuulostaa, niin kaikki on yhtäkkiä hyvin selvää ja kirkasta. Liekö itsekästä, mutta olisin onnellinen, jos saisimme vielä yhteisen kevään, sillä löysimme toisemme juuri keväällä, neljä vuotta sitten.