Re: Miksi en osaakkaan aina nauttia

Hei
Kuulostaa tuntemukset tutuilta. Itse olen sairastanut rintasyövän joka leikattiin 2010. Eli siitä on jo aikaa. Minulle on tehty korjaus vuosina 2013-2015. Olen tyytyväinen korjaukseen, mutta kyllä arpiseen kehoon tottuminen ja hyväksyminen, ettei paluute ole entiseen. Itselläni on ollut Tamofen 5 vuotta ja nyt jatkuu Femarilla. Kyllä se vie haluja, niin se vaan on.
Avioliitossa ja seksielämässä ilman muuta oli syöpähoitojen aikana ja sen jälkeen hiljaista eloa, mutta kyllä se siitä palautuu kunhan uskaltaa elää.
Erilaiset tuntemukset ja pelot ei poistu kokonaan. Kehon hyväksyminen ja siinä eläminen on vaan totuus ja se on hyväksyttävä. Eli mielestäni tähän ei ole yksiselitteistä neuvoa, mutta itse koen, että kun lopetin sellaisen jossittelu ja sitkun elämän. Eli teen juuri silloin sitä mitä haluan, en jossittele, että tekisin, mutta kun jos ei ole rahaa tms. tai matkustan sitkun olen eläkkeellä jne. Sellaisen kun lopetin niin aloin elää. Ja se jos jokin oli paras apu hyväksyä itsensä ja kokemuksensa ja elämä alkoi jälleen maistua.

Mieletön tunne! Mutta se ei poista siis kokonaan kaikkea kokemaa, eikä varmaan pidäkään. Onhan tuo kokemus niin suuri juttu. Eli kun sairastuu tai jostain kolottaa niin kyllähän se syöpä on mielessä.

Eli suru kuuluu elämään, valitettavasti ja kaikki me joskus kuollaan, sekin on fakta. Mutta jokainen päättää itse miten elää, eli yrittäkäähän taistella. Jatkakaa elämää niin se ilo vaan tulee sieltä aikanaan :) Tsemppiä ja voimia!