Re: Miksi en osaakkaan aina nauttia

Hei,

kiitos vastauksestasi, lohduttavista sanoistasi ja neuvoista.

Ihan oli kuin minun omia ajatuksiani olisin lukenut.
Auttaa kun lukee, että muillakin on samanlaisia ajatuksia. Sitä kun alkaa hakemaan vikaa ja syytä itsestään ja silloin kaikki paisuu ja paisuu. Kirjoituksesi helpotti oloani.

Niin se menee, että päivä kerrallaan pitäisi elää ja koittaa olla murehtimasta huomisesta.
Ei siitä syöpäpeikosta pääse eroon koskaan se on totta.

Itselläni ensimmäinen vuosi kontrolli syksyllä, vielä ei jännitä kauheasti. Tiedän, että kun se päivä lähestyy niin silloin varmasti alkaa mieleen tulemaan pelottavia ajatuksia.

Sinulla on ollut todella raskasta kun menetit rakkaan sisaresi ja sairastuit itse.
Onneksi sinulla on ymmärtäväinen puoliso, myös minulla on.
Näitä asioita on vaan pakko käydä läpi juuri niin kauan ja monta kertaa kuin siltä tuntuu. Vaikka itse kyllä pääsääntöisesti näitä pohdinkin omassa päässäni. Kun en viitsi aina "rasittaa" miestäni vaikka ei koskaan ole näyttänyt merkkiäkään siitä.
Ehkä pitää antaa vielä aikaa kaikelle. Taidan olla liian hätäinen.

Voimia ja lämpöisiä ajatuksia myös sinulle.