Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Elämä syövän jälkeen

Re: Miksi en osaakkaan aina nauttia

Hei Jama.

Nämä on asioita joihin ei aina löydy sanoja.
Mutta luulen ymmärtäväni mitä käyt läpi. Itse sain syöpädiagnoosin puoli vuotta sisareni kuoleman jälkeen ja luulin olevani seuraava, mutta jäin eloon. Tosin minulla on vain yksi rinta, mutta elossa kuitenkin. Sain myös keväällä eka kontrollissa ns puhtaat paperit, mikä helpotti hetkeksi, mutta ennen kontrollia en juuri nukkunut, olin hyvin väsynyt ja peloissani. Seuraava kontrolli ensi keväänä, joten voin kohta taas alkaa pelkäämään.

Tiedän että kun joku uusi kipu tulee, sitä ajattelee heti että nyt se alkaa taas, se on ihan luonnollista pelätä. Minulla selkä ja lonkat kipuilee, joten ajattelen minäkin hyvin usein että onkohan se levinnyt, mutta pakko vaan opetella elämään päivä kerrallaan, muuten pää sekoaa.

Luulen että sinullakin on niin, ettet ehtinyt kunnolla tehdä surutyötä isäsi poismenon jälkeen kun tuli jo uusi "pommi". Sinulla on nyt tavallaan kaksi asiaa, mitkä pitäisi poissurra eli tehdä surutyö molemmissa. Minulla jäi myös surutyö kesken kun sisareni kuoli, mutta kun selvisin hengissä leikkauksestani, niin viime syksynä surin sisareni kuolemaa ja kävin sitä asiaa läpi mielessäni. Sitten pikkuhiljaa aloin käydä tätä syöpää läpi, ja loppuvuosi oli todella rankka, töissäkään en meinannut jaksaa käydä. Ja puolisohan sinä kärsii, kun vaimo vaan "märehtii" omiaan. Mutta kun kontrolli tuli, se helpotti paljonkin elämääni ja keväällä jaksoin jo paremmin.

Ei tuo seksielämä kiinnosta täälläkään kovin paljoa, kun olen vain yksitissinen akka, mutta mies jaksaa jostain syysta vaan pysyä rinnalla. Toistaiseki. Olemme tosin jo keski-ikäisiä, kuulemma siinä iässä ei seksi ole niin tärkeää, vaan se keskinäinen kumppanuus ja hyvä olo yhdessä.

Minä haluaisin toisenkin rinnan pois, mutta ei sitä leikata kun ei ole syöpää leviämässä tällä hetkellä. Olen sopeutunut kyllä yksirintaisuuteen, mutta joskus tunnen olevani rujo.

En oikein osaa sinulle muuta sanoa kun että yritä opetella elämään päivä kerrallaan, älä sure huomista vielä koska emme tiedä mitä siellä on tulossa. On turha tuhlata omaa energiaa asioille mille ei mitään voi, eikö vaan?
Suuntaa se energia johonkin hyvään, mielekkääseen asiaan. Yritä aina löytää negatiivisestakin jotain positiivista. Niin, helppoahan se on sanoa mutta tekeminen on toista, mutta kovalla työllä se onnistuu.

Se syöpäpeikko istuu meillä olkapäällä ja ei varmaan häviä sieltä koskaan, mutta me emme saa antaa sille valtaa.

Toivon sinulla voimia ja lähetän lämpöisiä ajatuksia.

Hyvää kesänjatkoa sateisesta säästä huolimatta.
Näillä mennään | 17.7.2015 klo 11:38:23