Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äiti kuoli haimasyöpään 18.2.2012

Hei

Äitini kuoli 21.12.2011 aivokasvaimeen 53-vuotiaana. Eli tässä on opeteltu elämään ilman Äitiä 2kk. Olen myös 33-vuotta ja ikänä ei käynyt mielessä että menettäisin niin tärkeän ja läheisen ihmisen kun Äitini. Olin Äitini vierellä kun hän kuoli ja tämän jälken meni viikko kaksi aivan sumussa ajelehtien ilman mitään minkäänlaista ajatusta. Miksi kysymykset pyörii mielessä ja vastausta en ole löytäny. Äitini opetti sairastumisensa aikana että ei saa katkeroitua. Katkeroitunut en ole mutta olen vihainen sille syövälle miksi Äitini piti juuri siihen mennä sairastumaan. Hautajaiset olivat kun maailman loppu ja mietin miten ihmeessä voin selvitä ne läpi? Mutta tavallaan hautajaisten järjestäminen ja perunkirjoitus ja yms. asiat ovat auttaneet surussa ja sen käsittelyssä. Arki onkin ehkä se ainut asia mikä meidät pitää järjissään näin valtavan menetyksen jälkeen. Lapsissasi näkyy tulevaisuus ja kun aika on kypsä voitte yhdessä kertailla ja muistella lämpimiä muistoja. Puhu miehesi kanssa hän ymmärtää sinua ehkä yllättävän hyvin, näin meillä ainakin tapahtui ja ilman kumppaniani en varmaankaan olisin vielä enemmän hukassa. Anna itkun tulla silloin kun tuntuu että se tulee. Itsellä saattaa itku tulla yhtäkkiä kun asia iskee päin kasvoja että Äitiä ei enään ole. Suru täytyy surra pois jotta voi jatkaa elämäänsä eteenpäin. Itse olen vasta alkumetreillä ja välillä tuntuu että tästä ei tule mitään. Mutta jostain taas saa sitä voimaa jatkaa eteenpäin. Äidilleni esim. puhun päivittäin ja jotenkin se tuntuu että se auttaa. Elämässäsi on ollut suuria menetyksiä ja niistä ei tarvi yksin selvitä. Itse hain työterveyden kautta apua ja pääsin psykologin puheille silloin kun Äitini sairastui kesäkuussa 2011. Psykologista koen saaneeni paljon apua kun olen saanut hänen kanssaan käydä asiaa ja ajatuksiani läpi. En voi sanoa muuta kuin jaksamista. Tarvittaessa ajatuksia voi vaihtaa täällä ja täältä saa vertaistukea ihmisiltä jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Tarvittaessa voit myös laittaa minulle viestiä jos siltä tuntuu.
Mika78 | 22.2.2012 klo 20:22:09