Re: Äiti kuoli haimasyöpään 18.2.2012

Paljon voimia sinulle surun kanssa elämiseen. Veljeni kuolemasta tuli lauantaina kuluneeksi puoli vuotta ja minä rämmin surun suonsilmäkkeessä edelleenkin päivästä toiseen. Olimme todella läheisiä ja hänen taistelunsa syövän kanssa ja kuolemansa mursivat sydämeni ja sieluni. olin hänen vierelään viimeiset illan yön ja ainoa lohtuni oli nähdä kuinka rauhallisesti hän lähti.Menetys on kuitenkin korvaamaton enkä pysty selviytymään vihasta ja katkeruudesta elämän epäreiluutta vastaan.

Minulla on myös pieniä lapsia ja kiireinen työ ja arki yhtä kiitolaukkaa. Syksy meni samoissa tunnelmissa kuin sinulla, että surulle ei ole aikaa. Lapset ikävöivät päivättäin enoaan ja oireilivat milloin milläkin tavalla. Kun meillä vielä sattui paljon muutakin ikävää lähipiirissä pitkin loppuvuotta, minä pidin hampaat irvessä arjen pyörimässä ja lasten elämän "normaalina". Päätin, että minä en sorru vaikka taivas tippuisi niskaan.

Kun kukaan meistä ei ole särkymätön eikä teräksestä tehty, niin lopputulos on, että nyt sitten sairastan masennusta ja taistelen itse löytääkseni asiantuntija-apua. Julkisen puolen jonothan me kaikki tiedämme.

Neuvoa en osaa, mutta toivon, että olet minua viisaampi ja järjestät aikaa surullesi. Lapset ymmärtävät tiettyyn rajaan asti, että äiti on surullinen eikä jaksa samalla tavalla kuin tavallisesti. Varmaankin tarvitset myös aikaa surra yksinään ja aikuisessa seurassa keskutellen, ihan miten vain saat purettua pahaa oloasi.

Voimahaleja ja lämpimiä ajatuksia sinulle!