Re: Surua surun perään

Meillä oli muutama vuosi sitten viidet hautajaiset vuoden sisällä.
Useimmat olivat iäkkäitä, yksi hiukan päälle 50 vuotias.

Raskainta on ollut kuitenkin oman miehen sairastuminen myeloomaan, luusyöpään. Pari nikamaa meni kasaan. Hän sai kaksi kantasolusiirtoa ja on nyt lähes normaalissa kunnossa. Seurannat nykyään puolen vuoden välein.
Joulun alla hakeuduin itse sairaalan polille ja siitä ketju lähti liikkeelle. Kaavinta, polyyppeja neljä. Heti sen jälkeen tähystysleikkaus ja kohtu munasarjoineen pois. Siitä löytyikin syöpää vähän. Hoitoja ei ole, seuranta vuoden päästä.

Olen pohtinut, voiko olla Tsernobylin saasteilla olla osuutta näihin syöpien tuloon, näillä seuduilla niitä on paljon. Ja laskeumaa tuli silloin. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.
Suru ja masennus ovat tuttuja. Minäkin pelkäsin puhelinta. Siitä pääsee ajan kanssa eroon, pelosta. Lähdin väkisin ihmisten ilmoille, vaikka mielikuvat vastustivat lähtemistä. Parempi päivä on edessä kaikesta huolimatta.
Pääsiäinen muistuttaakin meitä kärsimyksestä. Jeesus kärsi meidän jokaisen syntien vuoksi. Siitä nousee valtava ilo, kun on vapaa! Synti ei kahlitse ja jatkuva yhteys Jeesukseen pesee mahdolliset virheet pois. Pääsiäisen riemua!