Re: Tunnustan reilusti, miksi meidän pitää olla täälä sururyhä osios???????

Niin kyllä nykyisin on syöpää paljon ja monenlaista varsinkin nyt kun mieheni sairasti keuhkosyöpää osastoilla näki paljjon saman asian kanssa taistelevia ihmisiä. Monella oli elämän halua ja tahtoa sekä usko vielä parnatua, mutta kun tauti on levinnyt niin ihmeitä ei juuri tapahdu. Nyt odottelen viikonloppuna mieheni hautajaisia peläten hajaoamistani ja mietin miten tämä aika on mennyt hurjaa vauhtia 5kk ja mieheni on poissa. Kokemukset ovat olleet kovia seurata hänen riutumistaan ja yrittää hoitaa häntä, nyt sitten ikävä ja suru kaiken päälle. Ei ole ihme, että tulee tarve kirjoitella ja juuri silloin kun siltä tuntuu. Palsta on aina avoin. Onneksi on tälläinen keino. Olen kokenut nämä vähäisetkin kirjoittamiset ja palstan lukemisen todella hyväksi avuksi.
Surussa täytynee vain pyöriä niin paljon että se vähän joskus helpottaa. T.hanhikki