Re: Tunnustan reilusti, miksi meidän pitää olla täälä sururyhä osios???????

Kun äiti lähti v.2002, kaikki tapahtui niin nopeasti etten asiaa pystynyt käsittelemään. Patoutumat purkautuivat vasta muutaman vuoden kuluttua.

Isälleni äidin lähtö oli sellainen niitti, mistä ei hän koskaan toipunut. Kun 35 vuotta on ollut jonkun kanssa yhdessä, niin ehkä se on vaan liikaa sitten se toisen poistuminen.

Tämä palsta on ollut kyllä erinomainen vertaistuki.

Sen verran realistiksi on kyllä tullut, että levinneen syövän kanssa mahdollisuudet ovat pienet taistelutahdosta huolimatta. Isällä oli halu parantua ja myös monilla muilla tutuilla. Mutta kun aika tulee täyteen, niin siitä ei yli mennä. Onneksi monet myös saavat lisäaikaa. Itse olen kiitollinen siitä diagnoosin jälkeisestä yhdestä vuodesta jonka saimme. Oli aikaa valmistautua väistämättömään.