Re: "Kun ikävä kasvaa niin suureksi, että sen alle jää."

Olen itse myös viime päivinä miettinyt tuota samaa "Mikä merkitys tällä on kun kuitenkin kuolemme pois" ja sitä, että mitä väliä on millään kun kuitenkin kuollaan. Todella kyyninen ajattelutapa mutta en mahda sille mitään. Toisekseen, ärsyttää ihmiset jotka elävät kuin pienessä vaaleanpunaisessa kuplassa, ostavat hienoja vaatteita ja autoja, treenaavat tunti kausia ollakseen hyvä kroppasia, elävät niin kuin kuolemaa ei olisi. En tietenkään tarkoita, että kuoleman pitäisi olla läsnä joka päivässä mutta varmasti liian nuoren läheisensä menettänyt ymmärtää tämän tunteen...
Olen menettänyt luonnollisesti molemmat vaarini ja mummoni, mutta vanhoilla ihmisillä kuolema on niin luonnollista, että surutyö ainakin omalla kodalla oli huomattavasti helpompi, mutta nyt isäni kuoleman jälkeen tuntuu että tämä tuska ei hellitä ikinä.