Re: Aivosyöpä

Syvimmät osanottoni.
Kukaan toinen ei pysty tietämään miltä lapsensa menettäminen tuntuu kuin juuri toinen lapsensa menettänyt. Minulla 19v poika, jolle juuri tänään tuomio siitä ettei hänen syöpäänsä pystytä parantamaan. Syöpä on lymfooma jonka parantaminen tänä päivänä piti olla lähes rutiini. Mutta poikani lymfooma on hyvin aggressiivinen eikä ole hoitoihin reagoinut, vaan jatkaa kasvamistaan.

Tasan 5kk sitten oli pieni patti leuan alla ja nyt ollaan tässä, ei tätä voi uskoa. Miten tämän kestää? Miten elämä voi yhtäkkiä muuttaa terveen elinvoimaisen pojan kuoleman sairaaksi syöpäpotilaaksi ja aikaa on vierähtänyt vain muutama kuukausi.

Miten jaksaa seurata nuoren toivotanta taistelua tuota katalaa tautia vastaan. On aika epätoivoinen olo ja jakaisin kokemuksia vastaavassa tilanteessa olevien kanssa.

Taustana vielä sekin että nuorempi sisareni on menehtynyt syöpään 2 vuotiaana ja olen sen tuskan omien vanhempieni kautta kokenut lapsena.

muz1