Re: Terhokoti kun kuolema ei tule

Hei! Haluaisin osallistua keskusteluun kertomalla omia kokemuksiani. Läheiseni on Terhokodissa hoidossa, ja hieman säihkähdin nyt noita kirjoituksia tuosta 12pv:n keskimääräisestä hoitoajasta. Pelkään että tässä käy samoin. Oloni on kovin ristiriitainen hoitoa kohtaan ja tietojen perusteella joita meille on annettu.

Sairaus todettiin vuosi sitten ja tuntuu että mikään ei ole mennyt sen jälkeen niin kuin suunniteltiin. Vaistoinkäymisiä on ollut jatkuvasti, ja tämä Terhokoti-asia nyt viimeisin. Tässä kohtaa kävi niin että sairaalan lääkärit potilasta ja omaisia kuulematta ovat tehneet päätöksen saattohoidosta ja sitähän varten Terhokoti on.

Meille ei juurikaan kerrottu Terhokodista tai muistakaan suunnitelmista ja lääkäreiden näkemyksistä ennen siirtoa Terhokotiin. Säikähdimme kun sairaalassa puhuttiin että otetaan yhteyttä Terhokotiin. Sanottiin että sieltä voi saada kotihoitoapua vaikka tilanne ei vielä ole ihan niin huono että sinne mentäisiin osastohoitoon. Siksi ajattelimmekin että sielläkin vielä yritetään vointia kohentaa jotta pääsisi vielä kotiinkin, vaikka olihan tiedossa jo että Terhokoti on se viimeinen koti.

Tilanne oli edennyt taas niin huonoksi että kotona ei pärjätty joten piti päästä sairaalahoitoon. Ajattelimme vielä toiveikkaina että sairaalahoidossa läheisemme saataisiin parempaan kuntoon että pärjäisi vielä kotonakin. Siirto Terhokotiin tulikin täysin yllätyksenä. Me omaiset eikä potilaskaan ollut valmis vielä tähän vaihtoehtoon että saattohoitokoti olisi seuraava askel. Ja onhan meillä vielä yksi lääkehoitokin kokeilematta. Hoitoa ei vain voitu aloittaa veriarvojen vuoksi. Tästä lääkehoidosta ei meidän kanssa juurikaan keskusteltu, mutta pidimme sen edelleen mielessämme, ja edelleen. Meistä ainakin jokainen haluaa että kaikki mahdollisuudet on ensin kokeiltu ennen kuin lopetetaan yrittäminen. Ja Terhokotihan on sitä varten että yrittäminen on lopetettu. Tiputusletkut otetiin pois, ruokaa vain jos maistuu... Huonompaan kuntoonhan siitä menee, eikä se meidän mielestä ole tarkoitus.

Toisinaan läheisemme on todella virkeä, välillä taas nukkuu kaiket päivät. Kävimme päiväkäynnillä muualla jolloin ruokakin maistui lähes entiseen tapaan vaikka osastohoidossa ei ole juuri kuin puuroa syönyt. Ja taas heräsi toivo kuitenkin paremmasta tulevaisuudesta ja epäilys hoidon laadusta saattohoidossa. Kipuja ei ole ollut, mikä on tietysti hyvä asia. Mutta herättää sekin epäilyksiä. Muutamia outoja tapauksia on käynyt vierailujemme aikana, herännyt epäilys onko potilas kuitenkaan syönyt aamupuuroa kuten on sanottu, toki näkemäni puurolautanenkin oli vain nyrkin kokoinen eli ehkä sen verran on joskus syötykin.

** Ylläpito poistanut osan viestistä **

Tällaiset saavat vain kiukustumaan ja luottamus terveydenhuoltoa kohtaan vain huononee. Tuntuu kuin olisi jokin salaliitto potilaita ja omaisia kohtaan eri tahoilla, ettei vain hoito tule maksamaan liikaa. Hoito sairaaloissa ja saattokodeissa on kallista, samoin syöpälääkkeet...