Syöpähoito vaan jatkuu ja jatkuu...

Heipä hei!
Tasan vuosi heinäkuussa kirjoittelin tänne paniikissä saatuani syöpädiagnoosin.Ärhäkkä tulehduksellinen rintasyöpä ja hoidot alkovat välittömästi. Sain ensin 6x sytoja, sitten rinnanpoisto ja kainalontyhjennys joulukuussa.Helmikuussa uusi leikkaus koska syöpäkasvustoa oli jäänyt rintaan,siinä välissä tuli aivoinfarki ja sitten tuli sädehoito joiden päättyessä heti leikkausarvesta taas poistettiin tautia jota on yhä siellä.Vuoden sisällä kolme syöpäleikkausta.

Syövän epäilys on nyt toisessakin rinnassa.Siitä on otettu kaksi koepalaa joista ei ole havaittu syöpäsoluja mutta samanlaisten oireiden vuoksi kuin olivat leikatustakin rinnasta, syöpäepäily on suuri.
Parin viikon päästä alkaa uusi lääkitys Perjeta-Docetaxel-Herceptin jota saan nyt molempiin rintoihin.Herceptiniä olen saanut jo vuoden ajan ja lisäksi Letrozolea joka nyt jää tauolle.
Olen taas tavallaan lähtöruudussa kuin vuosi sitten. Syöpä ei ole siis uusinut vaan sitä ei vaan ole saatu nujerrettua hoidoista huolimatta.
Ainoa hyvä uutinen oli se että syöpä on pysynyt paikallisena eikä etäpesäkkeitä ole havaittu.
Kaiken kesää on ollut sellainen kutina että sytostaatteja ehkä tulee mutta kun se sitten sanotaan ääneen lääkärin suusta sen vasta tajuaa.
Pää on taas ihan sekaisin kaikesta enkä ole jaksanut paneutua mihinkään joka minua odottaa.
Toisaalta sitä on jo vanha konkari näissä tiputushommissa mutta siksi juuri kaikki niin pelottaakin kun osaa jo odottaa kaikkea sitä mitä kurjuutta on odotettavissa.

Olen jaksanut melko hyvin tämän syöpävuoteni ja pitää pokkani kasassa mutta tänään lääkärin vastaanotolla se ei enää pitänyt vaan itkin tätä pettymystä ja ahdinkoa ,että en jaksaisi.

Olen lukenut monesti tarinoitanne täällä siitä miten niin monet joutuvat kokemaan syövän uusiutumisen ja aloittamaan taas hoidot uudelleen.Tai kuten minä, jonka kohdalla se jatkuu putkeen. Mistä se voima tulee että taas jaksaa?
Itsekin taas yritän koota itseni ja ryömiä sitä tunnelia eteenpäin vaikka sentti kerrallaan.
Kaikesta huolimatta helteistä elokuuta!