Re: Syöpähoito vaan jatkuu ja jatkuu...

Hei,

Mielenkiintoinen uutinen H.S./Iltalehti lääketeollisuden motiiveista.

Lääketutkimuksen ravintoketjussa vaikuttava aine on raha
17.3.2014 10:29 | Päivitetty 17.3.2014 11:13 |
Jani Kaaro
Krjoittaja on tiedetoimittaja ja Helsingin Sanomien avustaja.

"Sain kerran palautetta, jonka mukaan me toimittajat annamme lääketutkimuksia koskevissa uutisissa usein liian positiivisen kuvan lääkkeen vaikutuksesta. Olen miettinyt tätä asiaa paljon, ja haluaisin avata sitä hieman teillekin. Ongelma on nimittäin suuri ja sillä on mätä juuri.

Syy siihen, miksi toimittaja antaa lääkkeestä positiivisen kuvan, johtuu yleensä siitä, että pressitiedote on antanut siitä positiivisen kuvan. Pressitiedote taas on antanut positiivisen kuvan, koska tieteellinen sarja, jossa juttu julkaistiin, on päättänyt antaa lääkkeestä positiivisen kuvan. Tieteellinen sarja taas on päätynyt antamaan positiivisen kuvan, koska hankkeen päätutkija on antanut lääkkeestä positiivisen kuvan.
Ja jossakin päätutkijan taustalla on lääkeyhtiö, joka on rahoittanut lääketutkimuksen ja saanut sen mitä tilasikin – positiivisen kuvan yhtiönsä lääkkeestä.

Me toimittajat olemme siis vain yksi peto pitkässä ravintoketjussa, jonka tarkoituksena on lääkkeen lanseeraaminen markkinoille.

Maailmalla on keskusteltu pitkään ongelmista, joita syntyy akateemisten tutkijoiden läheisistä väleistä lääketeollisuuteen. Lukuisissa tapauksissa on osoitettu, että jos tutkija saa rahoitusta lääkeyhtiöltä, hänen tutkimustuloksensa varsin usein päätyvät suosittelemaan yhtiön lääkettä. Kun näitä tuloksia analysoidaan myöhemmin uudelleen, huomataan, että suotuisien tulosten saamiseksi on jouduttu tekemään monia kyseenalaisia temppuja.

Näitä temppuja on monia, ja olen tähän koonnut sikermän yleisesti käytettyjä:
Valitse vertailulääkkeeksi lääke, jonka ennestään tiedetään olevan tehoton.
Käytä vertailulääkkeestä niin pieniä annoksia, ettei sillä ole kliinistä vaikutusta.
Käytä vertailulääkkeestä niin suuria annoksia, että se tuottaa ikäviä sivuvaikutuksia.
Korosta koe- ja vertailulääkkeen välistä tilastollista eroa, jolla ei ole kliinistä merkitystä.
Julkaise kliinisestä tutkimuksesta vain se osa, joka saa koelääkkeen näyttämään hyvältä.
Järjestä useita kliinisiä tutkimuksia, mutta julkaise niistä vain ne, joissa lääke vaikuttaa tehokkaalta.

Monille yllä oleva temppulista tulee järkytyksenä, mutta pelin henki on tiedetty pitkään. Yhdysvalloissa lääkeviranomaiset eivät enää luota tieteellisissä sarjoissa julkaistuihin tutkimuksiin, vaan vaativat nähtäväkseen kaiken alkuperäisen datan. Jos tämä on tilanne, niin sallikaa minun kysyä, miten paljon mahdollisuuksia on yksittäisellä toimittajalla pressitiedotteensa kanssa?

Ymmärtääksemme havainnollisemmin, miten ravintoketju toimii, otetaan esimerkki lähempää kotoa. Kaikki varmasti muistavat, miten paljon 1990-luvulla puhuttiin mielialalääkkeistä. Kliiniset tutkimukset olivat antaneet lääkkeiden tehosta positiivisen kuvan. Asiantuntijat antoivat haastatteluissa positiivisia lausuntoja. Mediassa haastateltiin potilaita, jotka pääsivät jaloilleen mielialalääkkeiden ansiosta.

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin mielialalääkkeet ovat asiantuntijoille kiusallinen pala. On ilmennyt, että näyttö mielialalääkkeiden tehosta saatiin aikaan julkaisuharhalla, eli julkaisemalla voittopuolisesti vain positiivisia tuloksia.
Kun kaikki tutkimukset otetaan tasapuolisesti huomioon, SSRI-mielialalääkkeiden vaikutus masennukseen kutistuu perin heikoksi.

Jos nyt seuraamme ravintoketjua, näemme, miten se toimii.
Eniten hyötyivät lääkeyhtiöt, joille mielialalääkkeet olivat valtaisa myyntimenestys.
Toisena tulivat tutkimuslaitokset, jotka saivat lääketeollisuudelta tutkimusrahaa kliinisten kokeiden suorittamiseen.
Kolmantena tulivat yksittäiset akateemiset tutkijat, joille tutkimusraha toi nostetta ja menestystä urallaan.
Neljäs hyötyjä oli media
– sainhan minäkin kuitattua juttupalkkioilla parit vuokrat ja ostettua leivän päälle homejuustoa.

Mutta kuten kaikissa ravintoketjuissa, viimeinen lenkki on se, minne myrkyt kertyvät. Potilaille määrättiin kahden vuosikymmenen ajan lääkettä, jonka hyöty masennuksen hoidossa perustui useimpien kohdalla pitkälti plasebovaikutukseen. Viime vuosina on kuultu yhä painokkaampia puheenvuoroja sen puolesta, että mielialalääkkeiden terveyshaitat voivat olla hyötyjä suuremmat."

http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//showthread.php?t=639330&page=36