Miten tämmöisen kanssa jaksaa "elää"?

Tulin nyt tänne valittamaan. Muita kuuntelijoita ei ole löytynyt. "Elää" meinaa ettei tämä ole minusta kuin elossa pysyttelemistä. Molemmat rinnat halusin pois. Mitä yhdellä...vino ryhti kai ainakin. Mutta siitä kohta jo puoli vuotta ja sytostaattihoitojen myötä elämä mennyt jatkuvasti vaikeammaksi. Monta mutkaa matkassa ja elämänhalut hiipuneet. Että rintojen menetys on vähäisimpiä muihin verrattuna - hormonit, identiteeti jne. Olisihan se mielenkiintoista tietää, miten alamaista joku on pystynyt nousemaan ja MITEN! Pessimistinä en tietenkään odota, että kuka tätä edes noteeraa. Olkoon sitten niin.