Re: Miten tämmöisen kanssa jaksaa "elää"?

Hei. Tästä voi tulla valitettavan pitkä vastaus. Sorry jo etukäteen. Oon nyt 46. Viim marraskk diagnoosi. Kokoluokka kai joku G niin vaadin saada toisenkin pois. Tappelu tuli. Mutta jälkeenpäin kaikki olleet sitä mieltä, että kannatti koska löytyi vihulainen HER2. Kaikki ennusteet huonommasta päästä; gradus III, aggressiivinen, vasen kainalo tyhjäks.
Vihasin kyllä entisiäkin rintoja, mutta nyt mielestäni vammainen. En ole nainen...en mikään. Naimisissa kyllä ja 2 lasta. En minäkään vieraiden mielipiteistä välitä. Mutta en omasta mielestä enää mieheni arvoinen ja VIHAAN tätä ruumista.
Nyt yksi cef-hoito vielä olisi, mutta sydänoireet niin rankat (siis vaaralliset jopa). Sen jälkeen Herceptin rassaamaan keuhkoja ja sydäntä.
Olen aina ollu masennukseen taipuvainen varsin keväisin. Sytot aiheutaa masennusta ja vielä estävät ko lääkkeiden toimintaa.
Minä en ole paljoa ulkona liikkunut. Tärisevänä, hikeä valuvana tuskasena. Se mikä minulle tekee tästä vaikean on perusviat: asperger ja adhd.
Sinun suhtautumisi, voimavarasi ovat kyllä todella ihailtavia!