Re: rintasyöpä

ihan samanlailla pelkäsin ennen leikkausta, josta on nyt puolitoista kuukautta. Kävin pyörälenkillä vielä just ennen leikkausta varjoainetutkimuksen jälkeen ja aattelin, että oliko se nyt pitkään aikaan aikaan viimeinen, mutta kahden viikon päästä leikkauksesta kaivoin pyörän taas esille, vaikka vähän täristi kättä.
Pelottavinta on tuo tieto, että mitä heräämössä sanotaan, onko otettu kainalosta enemmän kuin kaksi vartijaa vai ei. Pelko ei lievitä, vaikka olisi otettu vain kaksi, koska sen jälkeen patologi voi vielä sanoa, että kainalo ei ollutkaan puhdas.

Yhtä kaikki. Varmuuden vuoksi kun jatkossa oireilee 1/10, niin sytostaatit saa 9/10 tapauksessa, ja hoitoon voi varata aikaa sen puoli vuotta ja riippuen työn laadusta ja lääkäristä ei yleensä laske tänä aikana edes työhön. Rintasyöpä on kaikista syövistä armeliain eli sen ennuste on kaikista paras. Epämiellyttävää on tuo rinnan menetys, mutta silloin ei tule yleensä sädehoitoja.

Leikkauksesta toipuu yllättävän nopeasti ja lapset pitävät huolen siitä, että heidät huomioidaan taatusti. Lapsilla on kummallinen tapa löytää ne hetket, jolloin äidillä on aikaa pelata lautapelejä ja lähteä kaveriksi iltalenkille tai jumppaan tai kirjastoon tai ihan minne vain. Ja lapset rikkovat kananmunat ja tekevät avuksi ruokaa. Ainoa, mitä en uskaltanut heti näyttää, oli haavaa, olin vähän arka, ja hipsin suihkuun vasta lasten mentyä. Ja uintiseuraksi ei ole minusta koko kesäksi, pitää jäädä "rantavahdiksi".

Miehen kanssa onkin sitten vähän uudelleentotuttelua. hormonikierukan kun vaihtaa kuparikierukkaan ja kun on hormonipositiivinen saa ne vaihdevuosioireet. Kiva omahoitaja sairaalasta löi käteen just ennen sytostaatteja paketin hormonivapaita liukasteita käteen jo keskussairaalassa ja sanoivat, että limakalvoille tekee hyvää, eikä kannata säästellä. Niin että miestäkin on nyt ajateltu.

Kerro kuinka meni, niin viestitään. Tässä vaiheessa helpottaa kun tietää, että sytostaatin ja rinnattomuuden kanssa voi hoitaa arkipäivän asioita, eikä joka päivä tarvitse mennä 100 lasissa vaan voi antaa aikaa itselle. Olen sellaisessa elämänlaatututkimuksessa ja muussa, jossa yritetään katsoa, miten oireita hoitoohjelmassa voi räätälöidä (her2 positiivisille), ja tähän mennessä ei ole ollut sellaista ylitsepääsemätöntä juttua. Arki soljuu eteenpäin. Kannattaa ilmoittaa kavereille ja sukulaisille, että lastenviihdyttämis- ja äidinhemmottelupäiviä kaivataan esimerkiksi ruokailu ulkona, puhelu ja lasten vieminen johonkin auttaa hetkeksi.