Re: rintasyöpä

Hei Jama.

Olet aika lailla samassa tilanteessa kun minä juuri olin.
(olen aika huon kirjoittamaan mutta yritä saada selvää).

Sain syöpädiagnoosin keväällä ja kuukausi sitten rinta leikattiin pois.
Nyt totuttelen proteesin kanssa elämään, en halunnut vielä ainakaan uutta rintaa. Mieheni hyväksyy minut näinkin ja jos ei hyväksyisi, suhde ei silloin ole sen arvoinen. Parisuhde ei ole tisseistä kiinni.

En saanut mitään hoitoja, koska lääkäri sanoi että syöpäni on sen laatuista että on hyvin pieni riski että se uusiutuu. Pelkään kuitenkin koko ajan, milloin se putkahtaa uudelleen. On vain yritettäv uskoa lääkärin sanaan.

Rinnassa on tyhjä paikka mustuttamassa mitä on joutunut kokemaan.
Tuo alkumatka on tosi raskasta, kun joutuu odottelemaan mitä seuraavaksi. Mielessä kävi sen sata kysymystä, miten kauan elän, miten perhe selviää, mitä hoitoja tulee yms.

Tämä keskustelupalsta on todella paljon ollut avuksi tänä aikana. Täällä on saman asian kokeneita naisia, heiltä sain itse hurjasti tukea kun tuntui ettei jaksa. Tukihenkilöitäkin saa, ainakin paikalliselta syöpäyhdistykseltä.
Etsin myös paljon tietoa rintasyövästä muualtakin netistä, mutta ehkä ei ole hyvä lukea ihan kaikkea, aivot saattaa niksahtaa kun tulee liikaa tietoa ja sitten alkaa kuvitella että mulla on tuo ja tuo.
Totta on että se joka on käynyt läpi saman, ymmärtää paremmin mitä koet tällä hetkellä.

Muista että olet ihan yhtä arvokas ja samanlainen nainen leikkauksen jälkeenkin, mikään ei muuta paitsi ulkomuoto hieman ja sitä ei ulospäin näe jos käyttää proteesia (tai teettää uuden rinnan tietysti). Aikaa se tietysti ottaa että itse hyväksyy itsensä, minäkään en vielä ihan ole sinut asian kanssa mutta ehkä aikanaan.
(Toivottavasti tästä sai jotain selkoa...)

Voimia sinulle kovasti ja jaksamista ja muista että VASTATUULI VAHVISTAA!