Re: Eturauhassyöpä, jota ei hoidettu ajoissa

Hei.
Jotenkin tuo sairautesi kuvaus kuvasi ja herkisti minua. Tarkoitan sitä henkisellä tasolla. Tiedon saatuani tuli ensin shokki ja järkytys siitä. Mieleni alkoi pohtimaan asioita. Tottakai aloin järjestämään tästä maallisesta lähtöä ja hyvästelemään rakkaita. Mutta kun hieman aikaa kului, niin aloin kyselemään miksi juuri minä?. Jonkin ajan kuluttua pystyin jo rationaalisesti ajattelemaan, että ehkä tämä ei nyt sitten ole vielä se viimeinen seisake.
En ole saanut vastausta siihen, että miksi juuri minä tai kauanko elän. Mutta jollain tapaa se on ollut kuitenkin vapauttavaa, kun on pitänyt todella hyväksyä ajatus elämän rajallisuudesta. Se päättyy aikanaan. Ajattelin myös silloin (kriisivaiheessa) että olisinpa valmiimpi kuolemaan, mutta kaipa siihen en koskaan ole sen valmiimpi. Lapsetkin ovat lentäneet jo pesästä kuin linnut joten mikäpä siinä. Tiesinhän minä että en elä ikuisesti.
Reino 62v.