Re: Palaaminen tavalliseen elämään?

Hei! Meillä tytön(kohta 17v.) hoidot loppuivat 9kk sitten ja nyt elellän sitten ns.normaalia arkea.Kyllä minustakin parasta terapiaa itelle oli töihin paluu,tavallaan pääsi takaisin siihen entiseen elämään.Toki meidän elämä ja etenkin tytön, muuttui sairauden myötä koska tytölle jouduttiin tekemään reiden amputaatio.Että sillä tavalla se muistuttaa sairaudesta päivittäin.Ihan kaikkea ei enää pysty tekemään kuten ennen. Sairauden aikana sitä eli elämää päivän kerrallaan ja vaikka kuinka sitä koettaa ajatella ettei turhaan etukäteen murehtis asioita,on kontrollin lähestyminen aina yhtä jännittämistä.En tiiä jatkuuko se koko elämän ajan?!Mutta koetetaan mennä täysillä aina kontrollien välit.Nuoret itse ehkä osaavat sen taidon paremmin kuin me vanhemmat,onneksi!Ja joka kerran kun saa puhtaat paperit, tulee tunne että kyllä se elämä kantaa kuitenkin!
Miten on teidän nuorten kanssa,ovatko kiinnostuneita vertaistuesta?Meillä ei kyllä olla,ehkä sekin on sitten meidän vanhempien juttu?!
Itse kaipaan kovasti tietoa lapsista ja nuorista jotka ovat selvinneet voittajina,vaikka millon sen uskaltaa niin ajatella että on selvinnyt?
Aurinkoisia kevät päiviä kaikille!