Re: Palaaminen tavalliseen elämään?

Kiitos!
Meillä oli aurinkoinen päivä tänään, vaikka taivas olikin aivan pilvien peitossa:). Olimme perheinemme ensimmäistä kertaa vuoteen kaupungilla mm. kirjastossa ja ravintolassa syömässä ilman infektiopelkoa. En huomannut edes tuijottavia katseita, vaikka pojan hiukset eivät ole vieläkään alkaneet kasvaa.
Vertaistuesta, tai muustakaan tuesta, poika ei ole ollut kiinnostunut. Ei halunnut jutella edes K10-osaston nuorisopsykiatrin kanssa kahden.
Poika päätti heti aluksi, että kun syöpä tulee n. joka kolmannelle kuitenkin jossain vaiheessa, niin hänpä hoitaa sen nyt tässä vaiheessa pois päiväjärjestyksestä:). Näkyvissä tai kuuluvilla ei ole ollut muunlaisia ajatuksia koko taistelun aikana. Ihailen poikaani suunnattomasti ja hänen asenteensa takiahan tämä on ollut meille muille mahdollisimman helppoa.
Meidänkin nuorelle tehtiin iso leikkaus kylkeen, ja ihoa ja lihasta jouduttiin siirtämään selän puolelta. Ennen leikkausta kun olin kauhuissani, poikani sanoi, ettei häntä haittaa millaisia siirtoja tekevät kunhan saavat sen kasvaimen poistettua! (Ennen operaatiota kerrottiin, että joutuvat ehkä ottamaan siirteen myös reidestä, onneksi sitä ei tarvittu.)
Minäkin toivoisin saavani lukea täältä selviytymistarinoita (olisin iloinen myös henkilökohtaisista viesteistä), vaikka tosiaankin tarinan loppuosa on kai aina avoin? Tärkeintähän on kuitenkin, että tästä päivästä on selvitty hyvin:)