Re: Silkkaa itsekästä kiukuttelua

Hei,

tuo ei ole itsekästä kiukuttelua, tuo on tunteiden sekamelskassa ja kaikkensa antavan läheisen purkautumista, jotta jaksaisi taas. Tiedän sen itse, sillä olen täysin samassa tilanteessa. Itkin itse juuri katsellessani rakkaani kipua, siinä pystymättä auttamaan, vaikka kaikkeni tekisin että oloa saisi helpotettua. Olen niin väsynyt, fyysisesti ja henkisesti, mutta en saa nukuttua, siksi kukun iltaisin siirtäen nukkumaanmenoa.

Ei tätä voi ymmärtää kukaan muu kuin samaa kokenut/kokeva, vaikka läheiset niin luulevat. Ja sama minullakin, yksin hoidan kaiken. Mikseivät muut auta...? Ai niin, kun "minähän hoidan kaiken, on se hyvä, että olen olemassa, kuinka sairas muuten pärjäisi, onneksi olen niin vahva". Ja paskan marjat, teillä ei ole hajuakaan! Soittaisitte edes kyselläksenne lapsenne, sisarenne vointia! Ai niin, mutta meiltähän soitellaankin teille päin, mieheni tai sitten minä. Ja jos emme jaksa, niin "ajattelimmekin ettei kaikki ole hyvin kun ei teistä ole kuulunut". Apua!

Voimahalit sinulle, yritetään jaksaa! Niin me kun sairastavat rakkaammekin.