Re: Silkkaa itsekästä kiukuttelua

Hei Sinä miehesi tuki. Tsemppiä.
Olen kertonut tarinani "Naisten syövät" otsikon alla. Nyt kerron mieheni viimeiset vuodet "pilleriviidakossa". Hänellä todettiin sydänlihastauti viisi vuotta ennen kuin v. 2010 joulukuussa todettiin keuhkosyöpä (ärhäkkä pienisoluinen) uutena sairautena. Hän kuoli lokakuun 30.2011. Hänellä oli "dosetti" niin täynnä lääkkeitä etten minä pysynyt mukana. Itse hän tiesi pillereitä jälkitarkastellessa mikä on mihinkin vaivaan. Hän oli kotona niin pitkään kuin "jaksoi". Viisi päivää myöhemmin hän nukkui pois saraalassa.
Nyt tulenkin siihen Sinun "silkkaa itsekästä kiukuttelua" asiaan. Ei Sinun tarvitse "kärsiä", sillä hoitava lääkäri on vastuussa potilaasta vaikka hän olisi kotona hoitojen välissä. Lääkkeet on keksitty helpottamaan sairaan elämää.
Mieheni ei koskaan valittanut säryistä/kivuista. Emme koskaan itkeneet joskin olimme surullisia. Kyyneleemme olivat jo kuivuneet. Itse syön särkylääkettä jatkuvasti neuropaattiseen särkyyn ja se on helpottanut oloani. Kukaan ei voi pukeutua toisen liiveihin, mutta toivottavasti pystyin jotenkin helpottamaan oloasi. Ikävintä tässä on se, että itse olen vakavasti sairas ja siksi etsin "vertaistukea" tältä keskustelupalstalta.