Re: mieheni ruokatorven syöpä

Voi Jaana!! Ei löydy sanoja.. Olen niin kovin kovin pahoillani ja voin liian hyvin muistaa sen tuskan ja avuttomuuden tunteen, joka sinulla nyt varmasti on. Itse hain apua heti isän poismenon jälkeen ja nyt jälkikäteen voin vain ihmetellä miten jaksoin saattohoitoajan vaikkakin meillä se kesti vain neljä päivää. On niin raskasta seurata rakkaan hiipumista pois tästä elämästä mutta sitten kun isällä se aika koitti ja hän pääsi pois kivuista niin olin niin helpottunut. Se oli ohi ja isällä ei enään ollut mitään hätää. Isälle lupasin, että me pärjäämme ja hän voi päästää irti ja lähteä sinne missä sitten joskun kohdataan. Ja voi kuinka rauhallinen isä oli kun kuolema tuli. Hän oli vapaa kivuista ja murheista. Vain sillä oli ja on nytkin merkitystä!

Koita jaksaa ja hae apua ja ota apua vastaan mistä vain saat. Lämmöllä teitä ajatellen Jonna