Ei helppoa!

Kun kaikki se kamaluus, syövän löytyminen, syövästä kertominen läheisille, hoidot ja hoitojen loputtua... pam! Yhenäkkiä oletkin taas terveiden kirjoissa! Mutta,mutta, ei se niin menekään; Itse seisot ja mietit, mitä minulle tapahtuikaan..?
Rupeat vasta käymään läpi kaikkea kokemaasi, tulee kiukku ja katkeruus.
Siinä sitten pitäisi jatkaa elämää, muut ovat sitä mieltä että menneistä ei puhuta; "Hienoa, että selvisit!" Taputukset olalle ja elämä jatkukoon.
Ei ole helppoa. Palata "terveiden" elämään ja elämisen pyöritykseen, okei, osaa olla ja käyttäytyä ,mutta joka ainut kerta, kun joku kysyy;"Mitä sulle kuuluu?"
Alat kertomaan mitä kuuluu, niin jo vaihdetaan puheen aihetta... ja niin tärkeää olisi jos edes joku kuuntelisi ja loppuun asti, senkin tarinan mitä itse parhaillaan elää.
Voimia se antaa, henk.koht. kokemus oli se; Ettei tämä kärsimys minua ainakaan jalosta (inhotti lukea julkkisten Hienoja kokemuksia,ajatuksia,Jalostumista.. jne.) mutta pakko myöntää, kyllä se kummia voimia antoi, loppui kohdaltni se turha rutina ;)