Re: Nuorallatanssimista pilvenpiirtäjien välillä

Näinhän se juuri on, tunteiden vuoristorataa edelleen, mutta kuitenkin hoidot jo takana ja työelämässä.
Vaikka oli ihanaa palata työhön ja työkaverit ovat ottaneet kauniisti vastaan, välillä vaan vieläkin ahdistaa.

Toisina päivinä kun tuntuu, että työssä asiat sujuvat ja saat suurta tyydytystä työstäsi (särkevistä neuropatiajalkapohjista huolimatta), vain joku pikkuasia suistaa takaisin, joku asiakas saattaa kehaista modernia kampaustasi, hymyilet vaan, vaikka tekisi mieli sanoa, että HALUAISIN pitkät blondihiukseni takaisin tämän modernin tumman säkkärän tilalle, ja sitten on taas huono omatunto kun toisaalta on niin onnellinenkin tilanteesta, että ainakin toistaiseksi luetaan terveisiin...

Joku kirjoittikin jo, ettei myöskään uskalla enää haaveilla, näinhän se on, tuntuu, että oikein manaa tautia takaisin jos uskaltaa tehdä pidempiaikaisia suunnitelmia. Tämä tuntuu olevan lähipiirille raskasta, niinpä sitä edes yrittää innostua, vaikkei uskallakaan oikeasti.

Kevät on tulossa ja kaikki sinänsä hyvin, enimmän aikaa kuitenkin on onnellinen siitä, että viime vuosi on ohi. Ehkäpä pian tuleva jälkitarkastus toi kaikenlaista taas pintaan.

Tästä palstasta on ollut suurta lohtua usein, kiitos siitä kaikille!