Re: MÖRKÖ tulee elämään

Kiitos, muillakin on siis samoja kokemuksia. Poliklinikoilla ja hoitojonoissa olen saanut vähintäänkin juttukavereita, jolloin en tunne olevani ainoa tässä prosessissa.

Yksi ystävistäni pitää sentään aktiivisesti yhteyttä, muut lähettävät terveisiä. Muuan vanha ystäväni ehti menehtyä tähän tautiin ennen omaa sairastumistani, olisipa hän nyt tässä jakamassa elämänviisauttaan!

Olisiko meissä itsessämme myös jotain syytä? Tämän sittemmin menehtyneen ystäväni kanssa pidimme hänen ensimmäisen sairautensa aikana harvakseltaan yhteyttä, koska sain sen käsityksen, että hän seurusteli mieluummin kohtalotovereittensa kanssa. Hänen ensi vaiheesta parannuttuaan soiteltiin, tavattiin ja kyläiltiin usein, mutta sairastuttuaan uudestaan hän hiljalleen taas torjui yhteydenotot eikä ilahtunut sairaalavierailuistani.

Tunnustan avoimesti, että nyt olen kateellinen terveille ja reippaille ihmisille, jotka tekevät mitä haluavat, kun itse toimin sen perusteella, missä on käytävä ja miten jaksaa.