Re: MÖRKÖ tulee elämään

Tiedätkö, usealle voi olla hankalaa kohdata sinut, kun ei tiedä, mitä sanoa tai miten reagoida..
Ei se tarkoita sitä, etteivätkö välittäisi.

Itsellä rintasyöpä-diagnoosista on "jo" aikaa 4 kuukautta (apua, aika kuluu nopeasti), hoidot aloitettu.
Useimpien reaktio oli juuri sellainen, mistä kerroitkin; kauhistelua ja sitten hiljaisuus. Toki rinnalla oli useita ystäviä kuuntelemassa, jakamassa tunteita.
Ainahan sanoja ei tarvita, pelkkä läsnäolo riittää. Ja se, että tietää ystävien olevan "käytettävissä".

Itse olen myös paininut tuon parisuhteeseen liittyvän asian kanssa.. Mies on ollut ulkona hummailemassa ja omissa harrastuksissaan ja silloin olo on ollut hylätty ja yksinäinen.
Mutta voinko minä olla niin itsekäs, että vaadin toista olemaan koko ajan läsnä?
Kyllähän hänenkin tulee pitää itsestään huolta, että jaksaa olla tukenani. Taatusti hänelläkin on raskasta ja hänenkin tulee saada jutella asioista ystäviensä kanssa.
Enhän voi odottaa, että hän istuu vierelläni koko ajan.

Elämä kuitenkin jatkuu, sairastumisesta huolimatta. Jatkuu erilaisena, ei sellaisena, millaisena aiemmin koimme sen.

Minulle itselle annettiin sairaalasta hyvä ohje; minulla OLI rintasyöpä, mutta se on leikattu pois. Nyt tulisi koittaa elää niin, että olen terve. Kyllähän se Mörkö (=pelko) tulee välillä päiviin mukaan, mutta yritän pitää positiivista ajattelua yllä.