Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

uskoa parantua

Minulla oli 2004 vuonna mahahaava joka vaati leikkauksen ja se oli tuskallista selvitä siitä olin lähellä kuolemaa mutta kerkesin viime tipassa leikkuupöydälle.Sitten kun olin pääsemässä sairaalasta pois niin leikkuuhaava aukesi ollessani suihkussa tuli hirveästi ilkeän näköistä mönjää mutta minut kuitenkin siirreettiin omaan terveyskeskukseen.Jouduin joka päivä käymään tkssa puhdituttamassa haavan sitä kesti reilun kuukauden.Sitten vuonna 2007 tuli suu kipeäksi ja menin lääkäriin että mistä se johtuu ja ensin ne luuli että minulla on keliakia mutta kuitenkin oma lääkäri määräsi minut maha tähystykseen ja siellä todettiin että minulla on kasvain.Ja sitten parin viikon päästä jo pääsin leikkaukseen kiireellisenä tapauksena ja minut leikattiin ja poistettiin kaksi kasvainta jotka olivat ison nyrkin kokoisia kumpikin niin ainakin väitettiin.Sitten kun alettiin jatkohoitoa suunnittelemaan sytostaatti ja sädehoitoa,kerkesin viikon kulkea sytostaattihoidossa niin sain seuraavalla viikolla kaikki sivuoireet joten jouduin uudelleen osastolle antibioottihoitoon se aika oli todella tuskallista olisin mieluimmin kuollut ajattelin silloin ja minulta sitten lopetettiin se hoito kun olin kuolla siihen ja enkä menis vaikka ehotettas uudestaan.Olen kulkenut sen jälkeen 3-4 kuukauden välillä kontrollissa ja pari vuotta leikkauksesta on ilmennyt että se mahasyöpä ois levinnyt haimaan.Nyt oottelen seuraavaa käyntiä kontrollissa ja vastausta tulevasta,minulta on poistettu mahalaukku kokonaan alussa oli vaikea syödä mutta nyt ei ole pelkoa lihota.Närästys on jatkuva vaiva ja mikään ei näytä auttavan se on melkein päivittäistä ja se on hirveää kokea.Se ilmeisesti johtuu siitä kun minulta jouduttiin poistamaan sulkijalihas.Olen ensimmäisestä leikkauksesta laihtunut 30 kiloa.Nyt olen eläkkeellä toistaiseksi.Tällä hetkellä kunto on ihan hyvä ajan jopa moottoripyörällä.Mutta saa nähdä mikä siellä haimassa on kun vielä ei aleta toimenpiteisiin kun se ei vaikuta minuun itseen viellä olennaisesti.kaksi noin 20mm kokoista pallukkaa siellä on mutta ei voitu ottaa näytettä kun se on niin vaikeassa paikassa ja ne on vähän suurentenu edellisestä käynnistä.Ilmeisesti pahanlaatuinen se on kun se on vähän kasvanut.Toivoisin että parantusin tästä sairaudesta,tuntuu siltä että kun yhen paikan saa kuntoon niin toinen alkaa remppaamaan.Onko tämä ikuista?
urkki-67 | 7.7.2009 klo 22:31:17