Re: uskoa parantua

Joopa. Tämä on sitä odottamista ja odottamista. Ja tulokset ovat aina arvootus, ylämäkeä ja alamäkeä. Sinullekin on tapahtunut paljon ja varmasti mieli on myllerryksessä ja se epävarmuus ja pelko tulevasta on koko ajan läsnä. Sille ei vaan mitään mahda. Itselläni asioiden käsitteleminen vei aikaa ja sekin oli sitä ylämäkeä ja alamäkeä. Minun kohdalla kaikki on tapahtunut myös nopeasti. Leikkaus, syöpä, levinnäisyys, stytostaattihoidot (pitkät 3 vrk), neuropatia-oireet, hoidon muuttaminen ym. kaikki tämä 8 kuukauden sisään. Pelkoa on riittänyt, kun yh-äiti olen ja nuorin lapsi vielä kotona, ensimmäinen lapsenlapsikin syntyi, nyt on edessä taas odottelua, hoitoa ja ilmeisesti se työkyvyttömyyseläkekin (toistaiseksi). Kuitenkin kun sitten sisäistin sen tosiasian, että jatkoajalla mennään ja kaikki mahdollinen tehdään enkä itse voi tilanteelle mitään, se helpotti kummasti. Tuli sitten kaiken itkun, kiukun ja pelon tilalle kummallisen seesteisen rauhallinen olo. Nyt vaan mennään päivä kerrallaan ja otetaan vastaan sen tuomat haasteet ja pidetään yllä positiivista mieltä. Juttele tunteistasi, käsittele pelkojasi ja toivon, että löydät myös sen " seesteisen olotilan". Voimia ja energiaterveisiä sinulle, toivoopi Eijuli 44v.