Re: Henkinen jaksaminen

Hyvä ystävä! Elämä pysäyttää joskus kipeällä tavalla.
Silloin huomaa,ettei mikään olekaan itsestään selvää. Ehkä kaikkein tuskallisinta onkin epävarmuus,jolloin käsistämme riistetään oman elämämme hallinta.
Mutta: voiko elämää hallita? Hän,joka elämän antoi,hallitsee jokaisen hetkemme ja päivämme. Eikö Hän voisi myös antaa luodulleen rauhan ja turvallisuuden kaiken keskellä? Onhan Hän,taivaallinen Isämme ja Luojamme luvannut sen myös tehdä."Älkää mistään murehtiko..." Raamatun sivuilta voi löytää lohdutuksen,toivon ja uskon sanoja.
Itse sairastin syövän kolme vuotta sitten.Kun tieto sairaudestani tuli,luulin jo lähtöni olevan ovella (Jeesuksen luo). Vaikka minulla on jo aikuiset lapset,niin silti kuolemaan ei osaa olla henkisesti valmis.-Se,että elän tänään ja syövässäni on hyvä ennuste,on suurta Jumalan armoa.
Ymmärrän ikäsi puolesta tuon "elämättömän elämän". Olen äitinä itkenyt tyttäreni rinnalla,kun aviopuolisoa ei ole ilmestynyt hänen elämäänsä eikä ole saanut kokea äitiyden onnea.Hän on ainakin Sinun ikäisesi ellei hieman vanhempikin.
-Elämä satuttaa.Emme selviä ilman kyyneleitä ja tuskaa. -Rakas lähimmäiseni,en osaa rohkaista Sinua,mutta rukoilen puolestasi.