Re: Henkinen jaksaminen

Hei!

Olen 45v ja toipumassa rintasyöpäleikkauksesta ( 5.pvä ).
Mulle kävi niin, että ennen leikkausta olin urhea ja jaksoin tsempata itseäni ja läheisiäni, vaan leikkauksesn jälkeen mieli romahti! Mun tapauksessa kivut on aika kovat( olen kai kipuherkkä) ja inhottaa lukea kaikkea syöpään liittyvää tai ajatella ylipäätään tätä perhanan sairautta ja hoitoja. Haluaisin vain palata "entiseen tylsään tuttuun arkeen".

Sairaalassa kuntohoitaja antoi vinkiksi, että ota joka päivä sama kellonaika tunti, jolloin itket oikein olan takaa ja murehdi tätä kaikkea. Mutta vain silloin. Ja muu aika yritä kääntää paha mieli toisiin asioihin ( esim. itse katselen pakoa ja hercul poirotteja)
yritän varovasti käydä kävelyllä ja miettiä hyviä asioita. Tollasta reseptiä nyt koetan noudattaa.

Uskovat ystäväni toivat mulle kirjan " "sairaat paranevat" ( T.L.Osborn) jota olen nyt myös lukenut. Se avaa aivan uuden näkökulman sairauteen ja sen myötä olenkin nyt syöttänyt päähäni Raamatun lupauksia paranemisesta. Ja niitä lupauksia onkin Raamattu pullollaan! Ne alkaa toimia kuulemma päässä itämällä ja eräänä päivänä uskot OIKEASTI että tietysti parannun! Ja kun Jeesus lupasi että uskosi on sinut parantava. Vaikea on nyt sairauden myllätessä tuohon uskoa, mutta jatkan sinnikkäästi "tiedon syöttöä pääkoppaani".

Olet tosi nuori ja elämä edessä. Minä uskon, että oikeasti sinä paranet. Mun lääkäri sanoi muakin nuoreksi ja totesi että nuorten kaikki kudokset ym. uusiutuvat hyvin ja kehon kyky parantaa itseään on hyvä. Ai niin ja sama syöpähoitaja kehottikin suremaan ja itkemään juuri nyt! Henkisesti kuulemma selvityvät parhaiten ne, jotka reiluusti itkevät ja surevat kun sen aika on, eivätkä yritä olla reippaita. Kyllä me tästä selvitään kaikki! Uskalletaan vaan itkeä ja ottaa apua vastaan.

Lopuksi mua vielä kovin lohdutti pikkuisen yksivuotiaan laboratoriokäynti: odotteli autuaan tietämättömänä isän sylissä onnensa kukkuloilla ja vasta verikokeessa kuului kauhea parku ja huuto! Ja taas lopulta sama onnen hymy palasi kasvoille asian ollessa ohi.

Voimia kaikille ja anteeksi tämä oli kauhean pitkä juttu....