Re: Mitä voi sanoa?

Hei Sanaton,
kiitos kirjavinkistä - tuota en ole ehtinyt vielä lukea.
Yhdessä kohtaa elämää tuli luettua paljonkin kuolema-aiheisia kirjoja.
Äkkiseltään tuli mieleen Liisa Suurlan "Suru - ankara ilo". LS kertoo miehensä kuolemasta ja elämästä, ja elämästä sen jälkeen. Jotain lohdullista minä siitä kirjasta löysin.
Toinen, jonka puhetta kuolemasta luin, on isä Kallistos Ware, kirjassa "Sisäinen valtakunta" - siinä yksi luku, jossa isä Kallistos puhuu kuolemasta ortodoksisen näkemyksen kautta. Sekin tuntui sielulle hyvältä. En itse ole ortodoksi, joskin suku on osin ja ortodoksialueella olen kasvanut ja jotain siitä on minuun jäänyt.
Äitini hautajaiset viime marraskuussa olivat ortodoksiset hautajaiset. Kirkko täynnä valoa ja iloa, kiitosta siitä, että läheinen pääsee iloitsemaan pyhien joukkoon, sinne missä ei ole tuskaa eikä kipua. Rukousta läheisen puolesta. Siinä hetkessä ja sen jälkeen se oli ainoa ja pitkäaikainen lohtu.
Kuolema on käynyt lähempänä viime aikoina. Ystävän kuolema, toisen likitapahtunut, oma mahdollinen ja äitini.
Jahka saan Raittila-Syrjän kirjan käsiini ja luettua, kerron miltä minusta vaikutti. Ja meinaan penkaista kirjahyllyäni, josko sieltä löytäisin jotain tolkullista.