Re: Mitä voi sanoa?

Surullista, jos luet kaikki kirjoitukset niin pahasti vääristävien silmälasien läpi, kun luit minun kirjoitukseni. En suinkaan väitä, ettei maailmasta löytyisi paljon toivoa ja lohtua, enkä sido lohtua yliluonnollisen olemassaoloon. Päin vastoin totesin mm. Raittilan - Syrjän teoksen tarjoavan lohtua siitä huolimatta, että kirjoittajat ovat ainakin suurin piirtein ateisteja.

Olisinpahan vain olettanut ja toivonut, että kristillisen kustantajan syvällisessä kuolemaa käsittelevässä kirjassa olisi yhtenä näkökulmana tuotu esiin myös kristillinen toivon näkökulma.

Nostat kirjoituksessasi esiin helvetin pelon, syntitaakan ja syyllisyyden. Varmaan osa ihmisistä pelkääkin helvettiä ja kamppailee syyllisyytensä kanssa, mutta jostakin syystä tämä ongelma näyttää vaivaavan sinua enemmän kuin minua. Missä lienee ahdistuksesi perimmäinen syy?

Se, että sinä löydät toivoa ja lohtua tiedosta, että tiede edistyy, on hauska kuulla. Minun suruani, joka nousee elämänkumppanini kuolemanvakavasta sairaudesta, ei tällainen tieto kuitenkaan syystä tai toisesta vähennä.

Kirjoituksesi viimeinen virke "totuudessa ei ole epäilystä tai epävarmuutta" kuulostaa jotenkin tutulta. Ai niin, suunnilleen samoja sanojahan käytti muuan nukkavieru, kiiluvasilmäinen saarnamies, joka kerran asematunnelissa jakeli "Jeesus pelastaa" -lappusia.