Re: Onko sairauskokemuksista hyötyä?

Niin, onko se syöpä jotenkin "jalostava", enpä sanoisi niinkään....vaikkakin kyllähän se muuttaa omaa ajattelua monistakin asioista ja ilmiöistä. Itse huomaan, että haluaisin karsia elämästä kaiken "turhan", kun taas sitten perhe ja ystävät ovat tulleet entistäkin tärkeämmiksi.
Ja sen huomaan, että minusta on tullut jossain määrin itsekkäämpikin kuin ennen, en enää suostu mihin vaan, olenkin aina ollut "liian" kiltti. Ja sellainen turhan valittaminen on ruvennut ottamaan hirveästi pattiin, tekis mieli välillä huutaa, että mitä ihmettä valitat, sulla on kaikki hyvin ja sä olet terve! Jossain vaiheessa tunsin myös jonkinlaista kateutta "terveitä" kohtaan, jossain ihmispaljoudessakin kulkiessani ajattelin, että tuokin tuossa naureskelee vaan ja helppoahan sen on kun on terve....vaikka mistä minä tiesin ventovieraiden asioista ja terveydestä, luulin vain.
Mulla on muutenkin tämän sairauden käsittely aikalailla kesken, sairastumisesta on sen verran vähän aikaa vielä....
Yksi suuri asia, mitä olen pohtinut, on sellainen jonkinlainen perusturvallisuuden järkkyminen. Että huomaa, että eihän tätä elämää voikaan hallita, ei sitten yhtään ja että kaikki voi muuttua hetkessä. Tämä on minulle varmaan se isoin läksy, sillä olen 37-vuotias, enkä ole koskaan sairastanut normaali flunssia kummempaa, minulla on terveet lapset, on ollut helpot raskaudet, en ole menettänyt läheisiäni, ynnä muuta, ynnä muuta elikkä minun elämä on ollut melko mutkatonta ja helppoa. Tokihan niitä pieniä murheita on jokaisella, mutta elämä on tähän asti kohdellut aika silkkihansikkain....ja sitten tulee tämä. Syöpä. se on ollut rankka paikka, kuten tietysti kaikille. Alkuun olin niin sekaisin, etten oikeen tuosta ajasta mitään muistakaan, tuntui että koko elämältä putosi pohja ja että tässä tämä nyt sitten oli, mun elämä....mutta siitähän sitä sitten vaan on noustava ja jatkettava ja niinhän sitä huomaa, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta, aurinko nousee ja laskee joka päivä, vaikka mun elämä tuntuiskin pysähtyneen.
mutta tosiaan minun henkinen palautuminen on vielä niin kesken, että olisi tosiaan kiva kuulla niiden kokemuksia, joilla syövästä on kulunut kauemmin, miten se on vaikuttanut elämään. Sellainen asia vielä täytyy mainita, että jos jotain hyvää haluaa tästä löytää, niin ainakin sellaisen mahtavan jutun olen huomannut, että mun ympärillä on paljon aivan mielettömän ihania ihmisiä, olen ollut kyyneliin asti liikuttunut ihmisten hyvyydestä ja avuliaisuudesta. Lähimpien ystävien ja vähän kaukaisempienkin, sekä myös tuntemattomien, kuten täällä myös palstalaisten...ja se kokemus ei ole ihan pieni asia, sitä ei unohda koskaan.
Ja eteenpäinhän tässä on mentävä, varmasti tuntemukset itsestä ja syövästä tulee aikojen kuluessa muuttumaankin.