Pienen hetken kun kanssasi edes saisin

Miksi tulit ja nöyryytit isääni niin. Et toivoa antanut, vaan väkivalloin hänet luotamme riistit. Niin tarpeellinen hän olisi ollut monelle, meille aivan korvaamaton. Itkuisin silmin saatoimme sinut portille, sillä kärsimyksesi oli kohtuuton.

Tahdon sinut isä takaisin, en suostu tätä ymmärtämään. Jäi niin tyhjäksi elämämme, on kaipuu ja ikävä loputon.

Kun edes kerran saisin kättäsi koskettaa, kuulla sanasi viisaat tai nähdä katseesi rakastavan. Vielä haluaisin syliisi antaa pienen poikani, joka vasta matkasi päättymisen jälkeen syntyi tähän maailmaan.

Suuri kiitos terhokodin kotisairaanhoidon henkilökunnalle.