Re: Pienen hetken kun kanssasi edes saisin

Iltapäivää kaikille.

marinna: Otan minäkin syvästi osaa suureen suruusi. Ensi alkuun on rankkaa, ekat viikot ja kuukaudet. Eka vuosi. Ensin tulee tyhjyys, joka ei millään tunnu täyttyvän. Pikkuhiljaa se täyttyy, mutta ei tietysti kokonaan, koska eihän kukaan voi omaa äitiä korvata. Sure nyt rauhassa omassa tahdissasi ja tavallasi. Sinulla on oikeus surra rakasta läheistäsi. Toivottavasti sinulla on tukiverkostoa, jolle voit asiasta puhua. Jos ei muuta, niin ainakin täällä.

Minun äidin kuolemasta tulee ensi kuun 11. päivä kohta 2 v. Täytyy sanoa, että aika on auttanut ja elämä on jatkunut. Olen koittanut muistella niitä hyviä asioita, joita äitini eläessään opetti ja jatkaa elämääni äidin viitoittamalla tiellä. Niin hänen perintönsä jatkuu minussa. Tietynlainen tyhjä kohta minussakin on ja suru aaltoilee. Välillä menee oikein hyvin ja välillä taas ei.

Juu, tuetaan me kaikki läheisemme menettäneet täällä toisiamme, riippumatta siitä, missä vaiheessa siinä ollaan. Sitä varten tämä paikka on olemassa. Voimahalit ja jaksamista kaikille.