Re: iskää ikävä <3

Otan osaa suruusi. Tiedän, että itselläni on tuo hyvin lähellä edessä. Isäni on sairastanut kielisyöpää vuodesta 2009, ja nyt on levinnyt niin ettei voi kuin aikaa yrittää saada lisää sytoilla, mutta on niin huonossa kunnossa ettei niitä ole voinut aloittaa. Vanhemmillani on asuntoauto josta isä nautti paljon, nyt joka kerta kun näen karavaanareita, tulee sydämeen suru isän vuoksi.
Miksi tässä maailmassa toisilta viedään rakkaat pois aivan liian aikaisin?
Mieheni äiti kuoli 7 vuotta sitten syöpään. Hän oli kaikki kaikessa miehelleni, joten suru oli sen mukainen. Ikävä on hänelläkin vielä äitiään, samoin kuin minulla rakasta anoppia kohtaan. Se suurin ikävä vähitellen poistuu, mutta muistot jäävät.
On sanottu, että ensimmäinen vuosi on kaikista pahin, koska siinä on ensimmäiset juhlapyhät ja päivät jotka joutuu viettämään ilman rakastaan. Omalla kohdallani ainakin toivon, että asia olisi näin.
Toiset keksivät jotain tekemistä, toiset lähtevät matkalle, kaikilla on oma tapansa elää pahimman ahdistuksen ajan.
En tiedä kuinka uskot näihin "henkimaailman hommiin", mutta itse saatan haudalla jutella anopilleni tai iltaisin yksin. Käy istumaan isäsi omenapuun alle, ehkä saisit siitä rauhaa. Paljon voimia sinulle.