Re: äiti

Otan osaa äitisi poismenosta. Syöpäsairaan lähiomaiselle on vaikea käsitellä tunteita kun toivoa ei ole niin toisaalta haluaisi päästää rakkaan ihmisen kärsimyksestä -mutta toisaalta haluaisi pitää kiinni- kuolema on niin lopullista kun omaisen kanssa ei voi enään koskaan puhua eikä halailla. Itse suren nyt tosi vahvasti puolisoni kuolemaa ja siitä on jo yli vuosi...ensimmäiset viikot ja kuukaudet menivät kuin unessa...nyt tuntuu että ikävä vaan kaivaa sydäntä niin että sattuu päivät ja yöt. Vanhemman menettämisessä uskoisin että elät vahvasti tunnepuolta lapsuudesta.Oma äitini on jo reilu 70 vuotias, mutta toki jokaisen on joskus lähdettävä viimeiselle matkalle. Jaksamista syksyyn , teillä on edessä aikamoinen paperirumba,perukirjoitus ym.ym. Onneksi niihin saa ammattilaisilta apua.