Re: Suunnaton ikävä

Hei kaikille sureville! Koville meillä kaikilla varmasti ottaa nämä juhlapäivät jotka ilman läheistä on koettava, mutta kyllä elämä on kummallista kun juuri kun on oiken allapäin eikä ole niitä läheisiä enään niin koen että ihmeitäkin tapahtuu. Minua pyydettiin juuri kummiksi ystäväni pienelle vauvalle, hän oli myös mieheni hautajaisissa vain viikon vanhana meillä on pari kuukauttta yhteistä tuttavuutta. Vauva on ihana saan häntä välillä hoivata ja halata. Tunnen että elämmä kuitenkin jossakin jatkuu, vaikka itselläni ei ole enään lapsemme elossa. On myös muita kummilapsia jotka mielellään ovat kanssani heistä saan voimaa ja lohtua tähän päivään. Yritetään hakea toisista tukea ja valoa.
t, hanhikki