Re: Lopun matkaa vierekkäin

Voimia ja halauksia sinulle "Iskän tyttö". Ei tapahtunutta ymmärräkään vielä varmaan pitkään aikaan - suru muuttaa muotoaan.
Menetin myös oman isäni toukokuussa, parhaimpaan aikaan vuodesta. Isä rakasti kesää ja aurinkoa, hänen hautajaispäivänsä oli mitä kaunein ja lämpimin. Juuri sellainen, joista hän piti. Ikävä on suuri ja syvä - kotona myöskin hänen lempi nojatuolinsa tyhjänä, traktori ja auto käyttämättöminä. Toivo ja epätoivo vaihtelevat, tulevat vuorotellen. Itkujakin tulee vielä melkein päivittäin, joskus enemmän - toisinaan vain silmät kostuvat. Tuleva isän päivä pelottaa, samoin joulu ... :(

Myös joutsenet muistuttavat ns. kuoleman keväästä, sillä isän lähdöstä seuraavana päivänä lapsuudenkodin pellolle oli kerääntynyt paljon joutsenia. Tuli mieleeni, että ne ovat tulleet saattamaan isän viimeiselle matkalleen. Surku.

Jaksamista sinulle ja muillekin sureville. Uskon että jossain vielä saamme nähdä läheisemme - siinä toivossa eläen. Vaikka taival tuntuukin välillä todella raskaalta.