Yhtä matkaa enon kanssa

Enollani todettiin laajalle levinnyt keuhkosyöpä huhtikuun lopussa. Jo silloin olis selvää, että aikaa ei ole paljon.

Nyt Eno on kotiutettu sairaalasta saattohoitoon kotiinsa. Hän ei halunnut sairaalaan tai edes Terhokotiin viimeisiksi päivikseen. Hän haluaa kuolla kotona.
Minä lupasin jo alkumetreillä olla hänen kanssaa loppuun asti.

Viikko sitten perjantaina tulin tänne Enon luo katsomaan mikä on tilanne. Hänet oli kotiutettu hyvässää kunnossa torstaina. Tarkoitus oli tavata Terhokodin hoitaja ja yhdessä Enon kanssa keskustella käytännön asioista.

Jouduin kuitenkin ihan siltä istumalta jäämään tänne Enon kanssa. Hänen vointinsa romahti parissa tunnissa. Siitä hetkestä lähtien opettelin hoitamaan vuodepotilasta. Opettelin juottamaan ja syöttämään pikkupikku annoksia. Opettelin kääntämään sängyssä mahdollisimman kivuttomastai. Opettelin antamaan lääkkeet, piikittämään morfiinia ja tutkimaan hiljaisen potilaan kasvon ilmeistä kivun merkit.