Re: Yhtä matkaa enon kanssa. Viikko.

Teet todella arvokasta työtä hoitaessasi läheistäsi. Voimia sinulle tähän työhön. Niin kuin sanoit,on vain tieto, koska tulee viimeinen päivä, viimeinen tunti, viimeinen huokaus. Mutta se tulee ja liiankin äkkiä näin jälkeenpäin ajateltuna. Minä menetin lapseni syövälle puolitoista vuotta sitten, hänelläkin oli etäispesäkkeet keuhkoissa. Hoidimme häntä kotona loppuajan, se oli hänen toivomuksensa ja itsellä on hyvä mieli siitä, että kotihoito onnistui. Kaikella on tarkoituksensa, olen oppinut, ettei mikään tässä elämässä ole itsestäänselvää, jokainen päivä on lahja, asioilla on tärkeysjärjestyksensä.