Re: Pyhiinvaellus

Kiitos Sikke
Näin se toimii. Nämä runot ovat 15 vuoden takaa ja nykyään on paljon hyviä muistoja, tosin nekin välillä kirvoittavat ikävän kyyneleen silmiin.
Eilen minä saatoin isosiskoni haudan lepoon. Hän kuoli keuhkosyöpään eli meidän yhteiseen viholliseen (syöpään). Hän lähti ensimmäisenä meistä kuudesta lapsesta. Kaikissa hautajaisissa olen myös tyttöni hautajaisissa. Laitan pyhiinvaellusotsikostani poiketen muistokirjoitukseni sisarelleni.

Isosisko,
sain viestin,
olet poistunut luotamme.
Jo nuorena otit vastuuta meistä pienemmistä,
kouliinnuit kädentaitajaksi,
leipojaksi,
valmistit suussa sulavia herkkuja.
Viimeksi puhuimme kuolemasta.
En pelkää, vastasit,
sanoit tietäväsi minne menet
ja niin oli hyvä.
Me tänne jääneet suremme tyhjyyttä,
joka tuli tilallesi.
Mutta niin kuin aurinko nousee ja laskee,
niin on myös meidän aikamme
ja nyt sinun aikasi täyttyi.
Toivotan sinulle hyvää taivasmatkaa
ja voimia läheisillesi,
kestää jättämääsi tyhjyyttä.
Surun jälkeen kauniit muistot tuovat lohtua
ja voimme tuntea läheisyytesi arjessa.
Mene rauhaan isosisko

Pikkuveljesi