jukarhun tarina, tulen päivittämään tarinaa kontrollien yhteydessä

Oli puhetta tällä palstalla että kerättäisiin koko stoori yhteen nippuun.

Tulihan se sadepäivä ja tarina on nyt koossa. Toivon että muistin käänteet suunnilleen oikein, epikriisit kun eivät ole mukana täällä mökin parvella. Jatkan päivitystä tulevien konrollien yhteydesä.

1. Pelkistetty terveyspohja, ikä, mahdolliset perussairaudet ym.

Normaali painoinen työssäkäyvä 60-vuotias. Kohtuullisesti liikkunut (lenkkeilyä, työmatkapyöräilyä, murtsikkaa, patikoimista) . Työterveydenhuollon piirissä, 5-vuotistarkastukset, 45, 50, 55, 60. Terve ikinuori.

2. Epäily

60v tarkastuksessa keväällä 2009 PSA 3.5 (< 4.0) herätti minulle kysymyksen koska aiemmat testit (1996 PSA 1.9, 2000 PSA 2.2, 2005 PSA 2.5) tasaisia ja nyt hyppy 1 pykälä ylös. Kysyin työterveyslääkäriltä, mitä 1/3 nousu merkitsee? Kun en saanut selkeää vastausta pyysin päästä urologin konsultaatioon. Sain lähetteen ja tapasin urologin kesäkuun 2009 alussa. Urologi katseli papereita ja kyseli mikä miestä vaivaa? Eihän minulla mitään muuta vaivaa ollut kuin tietämättömyys PSA muutoksen mahdollisesta aiheuttajasta. Pykälän verran ylös tai alas, on normaalia päivittäistä vaihtelua. Kun nyt olet täällä niin katsotaan kuitenkin, oli urologin vastaus.

3. Tutkimukset

Urologin tusseeraus (kivuton toimenpide) ja kommentti, ”oikealla kaikki pehmeää ja kunnossa, mutta täällä vasemmalla puolella on jotain epämääräistä”. Sain lähetteen saman tien koepalojen ottoon. 12 neulaa ja nähdään paremmin mistä on kyse. Urologi mainitsi että syövän mahdollisuus lienee pieni, koska PSA arvo on matala ja mikäli jotain löytyy niin se tuskin on aggressiivinen ja todennäköisesti vielä kapselin sisällä. Jutellaan lisää kun saadaan näytteiden tulokset.
Kesälomien vuoksi neulanäytteiden otto viivästyi jonkin verran. Lääkäriaseman näytteidenottajat lähtivät samana päivänä kesälomalle ja palaisivat vasta elokuun alussa. Soitin takaisin urologille ja hän laittoi uuden lähetteen HYKS’n Urologian polille.
Kutsu polille tuli heinäkuun puolivälissä ja 12 neulan biopsiat otettiin Meilahdessa URO Polilla heinäkuun lopulla 2009. Puudutus piikki ja hetken odotusta. Ensimmäinen neula tuntui, että tulee otsasta ulos, ja urologi totesi että odotellaanpa vielä ennen kuin ammutaan lisää neuloja. Loput 11 kappaletta olivat sitten kivuttomia ”napsuja”. Sain kuulla että tulokset tulevat 2-3 viikon kuluessa.

4. Diagnoosi

Kaksi kirjettä HUS’sta. !
1. Patologin lausunto: Sanamuoto. Gleason 7 (3+4) pT2a.
2. Seuraavana päivänä toinen kirje, Sanamuoto. Tehtyjen tutkimusten perusteella teiltä on löydetty eturauhassyöpä ja kutsumme teidät HUS’n Urologian Poliklinikalle hoitoneuvotteluun. Tämä tapahtui Elokuun puolivälissä 2009.

5. Hoitovaihtoehdot

HUS’n poliklinikalla sain patologin näkemyksen että 6 neulassa vasemmalta puolelta on löydös ja 6 neulaa oikealta ovat puhtaita. Syöpä on keskiagressiivinen ja todennäköisesti rajoittuu eturauhaseen eikä ole vielä levinnyt sen ulkopuolelle. Lopullinen selvyys saadaan jos eturauhanen poistetaan.
Kahden urologin kanta oli että kasvain on todennäköisesti kapselin sisäinen. Varmuutta ei kuitenkaan voida saada ennen kuin eturauhanen on avattu ja patologisesti tutkittu.

Oli myöskin puhe mahdollisuudesta jäädä kontrolliin ja ottaa uusia testejä 3 kk’n välein. Luustokuvauksia ei tässä vaiheessa katsottu tarpeelliseksi, PSA arvot hyvin pienet, joten syöpä lienee paikallinen eikä ole todennäköisesti lvinnyt.

Hoitovaihtoehtoina tarjottiin joko radikaalia leikkausta tai sädehoitoa. Onkologin kanssa en keskustellut hoitovaihtoehdoista.
Urologi myöskin kertoi että radikaali leikkaus antaa mahdollisuuden täyteen?? paranemiseen, mikäli kasvain on kapselin sisäinen. Leikkaus vaihtoehto jättää vielä tarvittaessa mahdollisuuden sädehoitoon. Sädehoitoa tarvitaan lisähoitona mikäli kasvain on tullut kapselin läpi.
Urologit kertoivat myös että valinta on potilaalla, lähdetäänkö radikaaliin ERS poistoon vai sädehoitoon. Voin miettiä asiaa päivän pari, jos on tarpeen.

En miettinyt sen enempää vaan valitsin radikaalin ER poiston saman tien.

Kysymys urologeilta oli. Avoleikkaus johon pääsen kahden viikon kuluessa? Toisena vaihtoehtona tarjottiin Robotti avusteista leikkausta, tosin leikkausjono robotille on n. 3 kk. Toipumisaika robotilta tulisi olemaan n. 3 – 4 viikkoa ja avoleikkauksesta 4 – 8 viikkoa.
Urologi suositteli robottijonoon liittymistä koska mitä ilmeisemmin mitään radikaalia ei 3-4 kuukauden aikana tulisi tapahtumaan. Minulle annettiin myös mahdollisuus hypätä jonosta avopuolelle jos tuntuu että mieli ei kestä odotusta.

6. Toteutetut hoidot

RAPL toteutui sitten 10.12.2009. Jonossa olo välillä hieman jäyti mieltä ja soittelin pari kertaa jononhoitajalle sekä leikkaavalle kirurgille. Sikaflunssa epidemia syksyllä 2009 hidasti myöskin robottijonon etenemistä. Avoleikkauksen puolelle siirtymistä en kuitenkaan vakavasti harkinnut jonotusaikana.

Marraskuun puolivälissä kävin ’leikkausvalmennuksessa’. Fysioterapeutti ja syöpähoitaja kertoivat mitä tuleman pitää ja miten leikkaukseen tulisi valmistautua. Vatsan pohjan lihasten harjoitukseen sain ohjeita ja vatsanpohjalihasten kuntoa ja kontrollia testattiin eräänlaisen sondin avulla. Kuvaruudulta näin miten lihasharjoitus saadaan kohdistetuksi oikeaan paikkaan tehokkaasti.

9.12.2009 sisään HYKS’n. Tapasin leikkaavan kirurgin, ”nukkumatin” (oli nukku Liisa) fysioterapeutin. Otettiin verikokeita ja sain illalla ensimmäisen valmistavan lääkityksen.

Kirurgi kävi läpi leikkaussuunnitelman. Vasemmalta puolelta otetaan kaikki pois ja oikealta säästetään mitä voidaan. Suunnitelman muuttaminen leikkauksen kuluessa ei kuulemma oikein onnistu. Joten jos oikealta ei kaikki tarvittava lähde niin sitten mahdollisesti joudutaan vielä jatkossa sädettämään. Hermotus oikealta puolelta pyritään säästämään mahdollisuuksien mukaan.

10.12.2009 aamulla sain kuulla että olen päivän kakkospotilas ja leikkaus alkaa n. klo 13. Sain kanyylin käteen ja lisää valmistavaa lääkitystä sekä painesukat jalkoihin. Huoneesta lähdin leikkaussaliin yhdentoista maissa.

Leikkaussalissa monot jalkaan ja ukko sidottiin ”hämähäkkiasentoon” leikkauspenkkiin, leikkauspenkin säätövarat olivat koetuksella koska olen pitkäjalkaista ja lyhyt selkäistä mallia. Hyvän asennon löytyminen teetti hetken töitä.

Nukutustipat pullosta suoneen ja ukko kanttuvei. Muita muistikuvia ei sitten leikkaussalista olekaan.

Heräämössä sitten tunti heräämisen jälkeen tuli ongelmia. Vasen jalka alkoi hyppiä holtittomasti eikä siihen saanut minkäänlaista kontrollia (aikoi kai lähteä kotiin omin nokkineen). Episodi tulkittiin epileptiseksi reaktioksi ja epilepsia lääkitys suoraan suoneen sai sitten jalan rauhoittumaan. Palasin takaisin huoneeseen hieman ennen puolta yötä.

7. Hoidon tulos

Poistetussa ER'sä syövän osuus 5% kokonais pinta-alasta ja Gleason sama kuin neuloissa, 7 (3+4), pT2a, leikkaussaumat puhtaat. Kaikki mitä piti jäi leikkaussaliin.

Jalan vapina katsottiin aiheutuneeksi leikkausasennosta ”jouduttiin vähän vääntämään jotta saatiin kaikki vasemmalta lähtemään” sanoi kirurgi. Myöskin neurologi oli sitä mieltä että epileptinen kohtaus heräämössä johtui todennäköisesti nukutusaineista ja leikkausasennosta. Joka tapauksessa jouduin pysymään pois auton ratista 3 kk. Vasen jalka on sittemmin pysynyt siististi kurissa eikä muitakaan viitteitä epilepsiasta ole sittemmin ilmaantunut.

Veren ohennuslääkitys jatkui viiko verran. Kipuja ei minulla juurikaan ollut ja kipulääkityksen lopetin hieman ennen aikojaan

Katedria pidin viikon ja samoin tikit poistettiin viikko leikkauksesta. Katedri ajan hissuttelin sisätiloissa, ei oikein ollu haluja ulkoiluttaa reisipussia. Katedri oli hieman epämukava.

Pitoa ei meinannut löytyä aivan helposti. Vaippoja jouduin käyttämään kolmisen tammikuun ja kävelylenkit piti alkuun suunnitella huolella jotta WC tiloja ja sopivia puskia oli tarjolla tarvittaessa.

Lenkkeilyn ja lumityöt aloitin pikkuhiljaa tammikuun lopulla 2010 ja suksilla olin sitten helmikuun lopulta alkaen.

Edelleen täytyy olla tarkkana oluen ja drinksujen kansa. Alkoholi rentouttaa ja aiheuttaa yllättäviä pito-ongelmia. Illanistujaisiin on syytä varautua kevyellä Tenalla jotta ei joka tipan takia tarvitse syöksyä WC’n

8. Jälkikontrolli

3 kk, HYKS’ssä PSA mittaamaton, pilleri resepti ja merkintä KELA korttiin
6 kk, HYKS’ssä PSA mittaamaton
9 kk, HYKS’ssä PSA mittaamaton
12 kk, HYKS’ssä PSA mittaamaton. HYKS palauttaa kontrollin omaan terveyskeskukseen. Piikki resepti, josko tulisi vauhtia petipuuhiin.
18 kk, Oma terveyskeskus, Iso verenkuva omasta pyynnöstä. Terveyskeskus ei kutsu kontrolliin vaan täytyy olla yhteydessä omalääkäriin ja sopia jatkosta hänen kanssaan. PSA mittaamaton.

Nyt reilu 1.5v leikkauksesta, ainoat jäljellä olevat 'ongelmat' operaatiosta ovat 6 pientä arpea navan ympärillä ja 'kaapeloinnin' pätkiminen petipuuhissa. Kaapelointi etsii vielä uusia ratoja ja koska operaatio tehtiin säästävästi oikealta puolelta niin toiveita on, että vielä jonakin päivänä pätkiminen saattaa korjaantua... Tältä osin tosin tämä 1.5 vuotta tuntuu jo lähes lopulliselta, koska pikkuhiljaa alkaa jo halutkin hävitä. Ei ukko enää muista mistä on kyse. Meille tämä ei ainakaan vielä ole muodostunut ongelmaksi. Lapsen on tehty aikoinaan ja sormet pelaa vielä normaalisti.

Nyt mottoni onkin että terve mies, kunnes toisin todistetaan. Tavoitteeni on tulla siksi mikä olen, ei sen enempää eikä vähempää.

lämmintä kesää, veljet