Re: "Avoimmuus" sairauksien suhteen

Moikka veljet.

Laitanpa minäkin lusikkani tähän avoimmuuden soppaan.

Kun aikanaan 90-luvulla sain diagnoosin lievästä epileptisestä taipumuksestani, tuolloin oman turvallisuuteni vuoksi kerroin avoimesti asiasta, jotta mahdollisten kohtausten varalta ihmiset osaisivat reagoida oikein. No onneksi noita kohtauksia ei ole vielä vastaan tullut, lukuunottamatta peintä episodia ERS leikkauksen jälkeen heräämössä. (jukarhun tarina, tällä palstalla kertoo lisää).

Kun sitten keväällä 2009 kohtasin ensimmäisen epäilyn ERS:stä, hetken mietin miten läheiset tulevat tähän suhtautumaan ja minkälaisen straategian otan tautiin.

Nopeasti tulin siihen tulokseen että tulen oleman avoin ja kertomaan lähiympäristössä (perhe, työkaverit, ystävät, naapurusto ym.) kaiken tautiin liittyvän, mitä eteen sitten tuleekaan. Tämä siksi että en halunnut, että huhut lähtevät kiertämään ja mahdollisesti eskaloitumaan. En myöskään halunnut, että joutuisin koko loppuikäni aina ihmisiä tavatessani miettimään sitä, olenko hänelle kertonut ja mahdollisesti miten laajasti?

Katsoin, että miulle on helpompi lähestyä tätä tautia avoimmuuden kautta. Olen ilokseni myöskin huomannut että tänäpäivänä ihmiset ovat paljon avoimempia kuin viisi vuotta sitten, jolloin oma ERS polkuni alkoi.

Itse olen myöskin saanut arvokasta vertaistukea avoimesti saiauksiinsa suhtautuvilta henkilöiltä. Toivon, että voin omalla avoimmuudellani toimia vertaisena toisille samoja ongelmia sairauksiensa kanssa kokeneille. En halua yksin märehtiä näitä ERS kiemuroita, jaettu kuorma on mielestäni helpompi kantaa.

Jokainen joutuu pohtimaan kohdallaan, miten ja mitä mahdollisesta sairaudestaan kertoo ja kenelle. Kunnioittakaame itse kunkin päätöstä ja annetaan jokaiselle mahdollisuus kohdata ERS sekä muut mahdolliset taudit itse parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kaikkea hyvää itse kullekin.