Re: Oma eturauhassyöpätarinani

Kiitos kiitoksista!
Minä olen vähän lörppä ;) Olen yhdeltä koulutukseltani psykoterapeutti ja siinä tehtävässä olen oppinut, että vain avoimuudella pääsee eteenpäin. Jokainen avautuu tietenkin niin paljon kuin voi ja luottaa muihin. Minulle avoimuus ei ole koskaan tuonut mitään negatiivista - pelkästään positiivista. Sen avulla olen päässyt eroon monista traumoistani.

Olen tietenkin myös vähän onnen kerjäläinen ja tuntuu hyvältä kun ihmiset tukevat minua. Motiivi blogiini on oma terapia ja mahdollinen apu kohtalotovereille. Ihan pieni haave on, että kirjoitan jonkinlaisen teoksen eläköitymisestäni ja jos haluan sille lukijoita niin vain pienen vereslihan kautta voi lukija kirjoittajaan luottaa. Kun en ole enää työelämässä niin minua ei haittaa yhtään mitä ihmiset selän takana ehkä puhuvat. Luulen myös, että vaikka olisin vielä töissäkin niin en sairauttani salailisi. Jospa ihmiset oppisivat sen, että eturauhassyöpään sairastunut ihminen on edelleen ihminen vaikka kyky olisi vähän entistä heikompi ja pissaakin voisi joskus housuun lirahtaa, jos eivät opisi niin eipä se minun elämääni ehkä paljon pahentaisi.

Olen kuntoillut koko elämäni ja pyöräily on minulle ollut kesien harrastus. Talvella taas hiihdän. Harmittaa hieman jos tämä kesä jää pyöräilemättä. Toisaalta tärkeintä on, että vielä elää ja hengittää. Ensi viikon alusta aion olla suksilla mökilläni Lapissa, mutta ensin tietenkin vain tasamaata ja hyvin rauhallisesti. Kahden ja puolen viikon kulutua leikkauksesta ei uskalla vielä rehkiä.

Kertoilen tapahtumistani edelleen. Nyt tietenkin eniten jännittää eka PSA ja patologin kertomus.