Re: Oma eturauhassyöpätarinani

Hei vaan Hannupulkkinen

Olet hienosti kuvaillut tuntemuksiasi tässä uudessa tilanteessa. Kiitän tässä myös suurta avoimuuttasi: harva täällä on avoimesti blogissaan kertonut syöpäsairaudestaan ja vielä mainostanut blogia! Itse olen ollut asiassa avoin vain lähimmilleni ja tietysti esimiehelleni, jolle olisi ollut vaikea olla kertomatta. Toisaalta, jos joku nyt olisi huhun syövästäni kuullut ja kysyisi, en kieltäisi. Kaapissa siis ollaan osittain. Olen jotenkin ajatellut, että syöpäpotilaaksi leimautuminen ei asiaani edistä. Tästä avoimuudesta tai sen puutteesta olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä täällä. ERS:ään liittyy paljon mielikuvia inkontinenssista ja impotenssista, jotka sitten joko pitävät paikkansa tai eivät ja luulottelija saattaa hyvin olla täysin väärässä.

Tuosta polkupyöräilystä blogissasi: itse mietiskelin aikanaan asiaa ja en tainnut saada mitään sitä erityisesti kieltävää ohjetta. Täysipainoista liikuntaa sai harrastaa 6 viikkoa leikkauksesta. Tietenkin kannattaa aloitella vähitellen. Minulla oli välilihan alue arka 2-3 kk leikkauksesta tietyillä tuoleilla istuessakin. Hankin polkupyörään satulamallin, jossa keskikohta oli upotettu V-mallisesti ja paino jakautui siten leikkausalueen ulkopuolelle. Siitä oli selvästi apua. Muistaakseni pyöräilin jo pian tuon 6 viikon umpeuduttua, eikä mitään pahempaa tapahtunut. Myös vatsalihakset olivat arat 3-4 kk leikkauksen jälkeen, eikä vatsalihasten treenaaminen oikein onnistunut.

Hyvää toipumista!